Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatalouden ympäristötuen perustuesta (768 / 1995, muutoksineen)

Maatilan ympäristönhoito-ohjelma laaditaan maa- ja metsätalousministeriön lomakkeelle. Ohjelman laativat viljelijä ja henkilö, joka on hyväksyttävästi suorittanut maa- ja metsätalousministeriön valvoman ympäristönhoito-ohjelmien laatijoille järjestetyn koulutuksen. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on tehtävä perusselvitys maatilan ympäristönhoidon ja -suojelun tasosta. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on lisäksi täsmennettävä perustuen osalta tarvittavia yleisesti määrättyjä toimenpiteitä sekä tilakohtainen tarve ja viljelijän kiinnostus erityistukimuotojen käyttämiseen. Viljelijän ja edellä mainitun henkilön on täydennettävä ennen vuotta 1995 tehty ympäristönhoitosuunnitelma ympäristönhoito-ohjelmaksi.

Puutarhatilalle on tehtävä ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvä viljelykiertosuunnitelma ja viljavuustutkimus sekä lannoitussuunnitelma, jotka tarkistetaan vähintään kerran viiden vuoden aikana. Jos ympäristönhoito-ohjelmaa ei ole tehty, kyseiset selvitykset esitetään vuosittaisen tukihakemuksen yhteydessä.

Maatilalla ei saa pääsääntöisesti käyttää lannoitteita enempää kuin seuraavassa taulukossa esitetyt määrät. Lannoitusmäärät sisältävät väkilannoitteen ja mahdollisesti käytetyn karjanlannan.

Lannoituksen perustaso peltokasveilla

Taulukossa mainitsemattomille viljely- ja puutarhakasveille sallittavat lannoitetasot on määritettävä maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa. Puutarhaviljelyssä viljelijän on vähennettävä kasviravinteina käytettävän typen ja fosforin hehtaarikohtaisia käyttömääriä vähintään 10 % vuonna 1994 sovellettuja lannoitussuosituksia pienemmiksi.

Viljelijän on noudatettava ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvässä lohkokohtaisessa kirjanpidossa maa- ja metsätalousministeriön ohjeita. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö antaa ohjeet ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvästä viljavuustutkimuksesta, lannan ravinneanalyysistä ja kirjallisesta viljelysuunnitelmasta. (8.5.1996/311)

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi maatilan ympäristönhoito-ohjelman, pellon ravinnetilan tai satotason perusteella sallia perustasoa korkeammat lannoitusmäärät maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Mikäli viljelijä haluaa poiketa lannoituksen perustasosta, hänen on esitettävä erillisessä selvityksessä lannoitusmäärät ja poikkeamisen perusteet.

Lannanlevitykseen on A- ja B- alueilla oltava käytettävissä peltoa vähintään 1 hehtaari 1,5 eläinyksikköä kohti. Enimmäiseläinmäärät peltohehtaaria kohti ja niistä johdetut eläinyksikköjen muuntokertoimet ovat seuraavat:

Peltoala voidaan korvata myös viljelijöiden tekemällä sopimuksella lannan levittämisestä toisen viljelijän pellolle. Lantaa voidaan myös luovuttaa lantaa vastaanottavan ja hyödyntävän yrityksen käyttöön.

Lanta on varastoitava liitteen A-osan mukaisesti. Eläinjätteen käsittelystä on voimassa maa- ja metsätalousministeriön päätös no 634/1994. Kyseinen päätös ei koske lantaa ja virtsaa. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi perustellusta syystä antaa viljelijälle luvan tehdä tarvittava lantalainvestointi neljän vuoden kuluessa maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen allekirjoittamisesta. Perusteltuna syynä voidaan pitää muun muassa sitä, että viljelijä on tilannut lantalan rakennussuunnitelman tai sitovasti tilannut elementit ryhtyäkseen toteuttamaan investointia tai että tilalle on haettu tai myönnetty investointiavustus lantalaa varten. Ennen lantalan rakentamista lanta on varastoitava lantapatterissa tai muussa tilapäisvarastossa liitteen A-osan mukaisesti ja ympäristön kannalta hyväksyttävästi. (8.12.1997/1112)

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tapauskohtaisesti hyväksyä lannan varastoinnin patterissa sitoumuskauden loppuun asti edellyttäen, että varastointi tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävästi. Varastoinnissa on tällöin noudatettava liitteen A-osassa esitettyjä vaatimuksia. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon tilan tuotantosuunta, tuotantomenetelmät ja tuotannon jatkuminen, syntyvän lannan määrä ja koostumus, mahdollisesti olemassa olevan lantalan koko ja tilapäinen varastointitapa sekä muut seikat, joilla on vaikutusta lannasta ympäristöön mahdollisesti aiheutuviin ravinnepäästöihin. (8.12.1997/1112)

Vuosina 1997, 1998 ja 1999 viljelijä voi ylittää lannoituksen perustasot ilman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ennalta tekemää hyväksymistä. Ylitys voi olla enintään maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukainen. Viljelijän on vaadittaessa esitettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle kirjallinen selvitys lannoitusmääristä ja perustasosta poikkeamisen perusteista.

Arvioitaessa maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (263/96) 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja lannoitemääriä tarkastellaan sekä väkilannoitteiden että mahdollisten eloperäisten lannoitteiden käyttöä ympäristötuen perustuen ehtojen mukaisesti. Ravinteista tarkastellaan typpeä ja fosforia. Peruslannoitustasojen katsotaan ylittyneen, jos ainakin toisen ravinteen perustuen ehtojen mukainen peruslannoitustaso ylittyy.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen ravinteiden käyttöä tarkastellaan maatilalla viljelyssä vuonna 1994 olleiden peltojen hehtaarikohtaisena keskiarvona. Kesantoaloja ei oteta mukaan tässä tarkoitettuun tarkasteluun. Jos kaikki maatilan pellot ovat olleet kesannoituina vuonna 1994 tai ne ovat olleet vuonna 1994 viljelemättöminä maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) tai vastaavan aikaisemman lainsäädännön mukaisen määräaikaisen sopimuksen tai muun vastaavan sitoumuksen perusteella, perustuki maksetaan 1 momentissa mainitun valtioneuvoston päätöksen (263/96) 9 §:n 2 momentin mukaisena.

Perustuki maksetaan täysimääräisenä viljelijälle, joka hakiessaan perustukea ensimmäisen kerran antaa samassa yhteydessä perustukea koskevan sitoumuksen ja joka on aloittanut viljelyn vuonna 1995 tai myöhemmin. (8.12.1997/1112)

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ympäristönhoito-ohjelman tai vuosina 1995– 1997 muun erillisen selvityksen perusteella sallia maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä poikkeamisen silloin, kun puron tai muun vesistön varrella on olemassa riittävän leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä luontainen suojakaista.

Tämän pykälän tarkoittamia pientareita ja suojakaistoja ei saa lannoittaa eikä käsitellä torjunta-aineilla sekä niitä on hoidettava tämän päätöksen liitteen B-osan mukaisesti. Pientareet ja suojakaistat on muodostettava maatilalle maatalouden ympäristötuen perustuen ehtoihin sitoutumista seuraavan kasvukauden loppuun mennessä.

Maatilan pelloista on oltava A- ja B-alueilla vähintään 30 % kasvukauden ulkopuolella liitteen C-osassa lueteltujen kasvien tai kasvinjätteiden peittämää tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattua. Hyväksyttävä kevennetty muokkaus on suoritettava liitteen D-osan mukaisesti.

Viljelijöiden esityksestä voidaan kasvipeitteisyys laskea siten, että usean maatilan yhtenäisellä peltoalueella sijaitsevat kyseisten viljelijöiden hallinnassa olevat lohkot otetaan huomioon edellyttäen kuitenkin, että maatalouden ympäristötukiohjelman tavoitteita noudatetaan. Esitykseen on liitettävä viljelijöiden tekemä sopimus, josta käy ilmi kasvipeitteisyyteen laskettavat lohkot pinta-aloineen, ja aluetta koskeva kartta.

Ympäristötuen perustuki maksetaan peltokasvien tuen mukaiselle kesannolle silloin, kun se on monivuotista viherkesantoa. Tällaista alaa ei saa kyntää viherkesannon ilmoitusvuonna, ellei viherkesannolle kylvetä syysviljaa tai perusteta uutta nurmea, koska kyseisen alan on oltava kasvipeitteistä monivuotisen viherkesannon ilmoitusvuotta seuraavana talvikautena. (8.12.1997/1112)

Torjunta-aineita saa vuoden 1998 kasvukaudesta lähtien levittää vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän käyttökoulutuksen saanut henkilö. Käyttötutkinnoksi hyväksytään myös kasvintuotannon tarkastuskeskuksen järjestämän myrkyllisten torjunta-aineiden erityistutkinnon suorittaminen.

Torjunta-aineiden levitykseen saa käyttää vuoden 1998 kasvukauden alusta vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän testaajan testaamaa kalustoa. Ensimmäisen testauksen jälkeen kalusto on testattava vähintään viiden vuoden välein.

Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa määritellään torjunta-aineiden käytön tilakohtaiset vähentämistavoitteet. Puutarhaviljelyssä viljelijän on lisäksi pidettävä havaintokirjaa rikkakasvien, tuholaisten ja kasvitautien sekä niiden luontaisten vihollisten esiintymisestä omalla puutarhatilallaan. Kasvinsuojeluruiskutukset tehdään kyseisiin havaintoihin perustuen ja vain todellisen tarpeen mukaan. Marja- ja hedelmätuotannossa sekä taimitarhaviljelyssä voidaan käyttää mekaanista rikkakasvien torjuntaa ja lehtivaikutteisia rikkakasvihävitteitä. Maavaikutteisia rikkakasvihävitteitä voidaan käyttää vain erikoistapauksissa. (8.5.1996/311)

Maatilalla on ylläpidettävä maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti viljelymaisemaa ja sen luonnon monimuotoisuutta sekä erityisesti luonnontilaisia pienbiotooppeja ja riistan elinympäristöjä. Viljelijän on vältettävä pellonreunojen, pientareiden ja tienvarsien käsittelyä torjunta-aineilla. Viljelijä ei saa käsitellä torjunta-aineilla suojakaistoja.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) 1 momentin tarkoittaman peltoalan lisäksi otetaan huomioon säännöllisessä viljelyksessä oleva pelto, joka on ilmoitettu pinta-alatukihakemuksessa rehualaksi tai muuhun käyttöön.

Viljelijän tai hänen oikeudenomistajansa on tehtävä ilmoitus viljelijää ja tilaa koskevista olosuhteiden muutoksista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka on vastaanottanut viljelijän maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan hakemuksen. Ilmoitus on tehtävä 14 vuorokauden kuluessa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

Maaseutuelinkeinopiiri voi periä viljelijälle maksetun maatalouden ympäristötuen perustuen takaisin valtiolle, jos kahden vuoden aikana sitoumuksen antamisesta maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy. Tukea ei kuitenkaan peritä takaisin, jos maatilan uusi omistaja tai haltija antaa 14 vuorokauden kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sitoumuksen maatalouden ympäristötuen perustuen noudattamisesta.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 40 §:ssä säädetään tuen takaisinperinnästä silloin kun viljelijä ei noudata maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 6 §:ssä tarkoitettua sitoumusta.

Viljelijän on toimitettava maatalouden ympäristötuen perustukea koskeva hakemus liitteineen sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee, viimeistään 15 päivänä toukokuuta 1995. Jos viljelijä sitoutuu perustuen myöntämiseen liittyvien toimenpiteiden noudattamiseen vuoden 1995 jälkeen, on sitoumus toimitettava viimeistään kyseisen vuoden peltoalaperusteisia tukia koskevan hakemuksen yhteydessä edellä mainitulle viranomaiselle.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ottaa vastaan 15 toukokuuta 1995 jälkeen hakemuksen, jos viivästymiselle on olosuhteet huomioon ottaen perusteltu syy. Hakemus on tällöin kuitenkin jätettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1995.

Tämä päätös tulee voimaan 12 päivänä toukokuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä se täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.