Asetus maatalousyrittäjien luopumistuesta (1583 / 1994, muutoksineen)

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

Luopumistukilain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuksi maataloudeksi katsotaan:

Luopumistukilain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuna luovutuksena ei pidetä:

Luopumisen kohteena olevaan maatilaan katsotaan kuuluvaksi myös siitä pois vuokratut peltoalueet, jollei niitä sijaintinsa perusteella tai muusta vastaavasta syystä voida pitää luopumisen kohteena olevasta maatilasta erillisinä.

Maatilan katsotaan sijaitsevan siinä kunnassa, jossa sen talouskeskus sijaitsee.

Harkittaessa luovutuksensaajan ammatillista pätevyyttä luopumistukilain 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa otetaan huomioon sekä koulutuksen että käytännön kokemuksen kautta hankittu ammattitaito. Riittävänä ammattitaitona pidetään vähintään toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta tai muuta vastaavaa koulutusta. Jos luovutuksensaajalla ei ole edellä tarkoitettua koulutusta, häneltä edellytetään vähintään kolmen vuoden työkokemusta maatalouden harjoittamisesta ja vähintään 20 opintoviikon koulutusta alalta, joka on tilan tai porotalousyrityksen toiminta huomioon ottaen tarkoituksenmukaista ja josta vähintään 10 opintoviikkoa tulee käsittää taloudellista koulutusta. Koulutusvaatimuksen täyttyminen voidaan osoittaa myös oppisopimuskoulutuksella tai näyttötutkinnolla.

Jos luovutuksensaaja ei täytä 1 momentissa tarkoitettua ammattitaitoa koskevaa vaatimusta, hänelle voidaan antaa enintään luopumishetkeä seuraavat kaksi kalenterivuotta määräaikaa riittävän ammattitaidon hankkimiseksi. Selvitys ammattitaitoa koskevan ehdon täyttymisestä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Työkokemukseksi luetaan maatalouden harjoittaminen omaan tai yhteiseen lukuun, perheenjäsenenä taikka maataloustyöntekijänä.

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut luovutuksensaajan pysyväisluonteisiksi arvioitavat tulot muusta kuin maatilataloudesta ja tilalta käsin harjoitetusta maatilatalouden liitännäistoiminnasta eivät saa ylittää 50 000:ta euroa vuodessa. Tällöin muuksi tuloksi katsotaan luovutuksensaajan tulot muusta ansiotoiminnasta kuin maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 3 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetun elinkeinon tai ammatin harjoittamisesta. (2.12.2004/1053)

Arvio tulojen määrästä ja niiden pysyväisluonteisuudesta tehdään luopumistukea myönnettäessä. Lähtökohtana pidetään luovutuksensaajan verotettavia tuloja kahdelta viimeiseltä kalenterivuodelta. Tämän lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon luovutuksensaajan esittämä selvitys tulojen muutoksista ja tulojen pysyväisluonteisuudesta.

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua maatilan taloudellista elinkelpoisuutta osoitettaessa tulee ottaa erityisesti huomioon tilan toiminnan kannattavuus, jatkuvuus, yrityksen taloudellinen asema ja maksuvalmius sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuudet.

Maatilaa pidetään taloudellisesti elinkelpoisena, jos viidelle luovutusvuotta seuraavalle kalenterivuodelle laaditulla laskelmalla voidaan osoittaa, että maatilan yritystoiminnan tulo kunakin vuonna on vähintään 9 000 euroa. Tällöin maatilan yritystoiminnan tulolla tarkoitetaan maataloustuloa, luovutuksensaajan harjoittamasta maatilan liitännäistoiminnasta saatavaa yrittäjätuloa sekä metsätaloustuloa, jonka perusteena käytetään metsän kestävää hakkuumäärää vastaavaa tuloa. Maataloustulo lasketaan vähentämällä maataloudesta saatavista tuotoista maatalouteen kohdistuvat muuttuvat ja kiinteät kulut, poistot sekä velkojen korot. Maatilan liitännäistoiminnasta saatava yrittäjätulo lasketaan maataloustuloa vastaavalla tavalla. Maatalouteen kohdistuvien poistojen määräksi katsotaan kuitenkin aina vähintään 3 000 euroa vuodessa.

Taloudellisen elinkelpoisuuden osoittamiseksi on luovutuksensaajan esitettävä selvitys 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista seikoista. Edellä 2 momentissa tarkoitettu laskelma tulee laatia luopumistuen hakemista edeltäneiden kahden kalenterivuoden kirjanpitotietojen tai muun luotettavana pidettävän selvityksen perusteella. Jos luovutuksensaaja muuttaa tilan tuotantosuuntaa tai ryhtyy muihin tilan elinkelpoisuuteen vaikuttaviin toimiin, laskelma laaditaan muun luotettavana pidettävän selvityksen perusteella. Asiakirjat, joista laskelman keskeiset lähtötiedot käyvät ilmi, tulee olla laskelman liitteenä.

Jos maatila ei luopumishetkellä täytä taloudellisen elinkelpoisuuden edellytyksiä, luovutuksensaajan on esitettävä suunnitelma toimenpiteiksi, joiden avulla taloudellinen elinkelpoisuus saavutetaan viimeistään luopumishetkeä seuraavien kolmen vuoden aikana, ja 2 momentissa tarkoitettu laskelma, joka on laadittu suunniteltujen toimenpiteiden pohjalta. Selvitys sanottujen toimenpiteiden toteuttamisesta on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Luopumistukilain 9 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu vaatimus edellyttää, että maatila täyttää, mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään eläinten hyvinvoinnista, hygieniasta ja ympäristöstä. Lisäksi luovutuksensaajan tulee noudattaa, mitä edellä mainituista seikoista on säädetty tai maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöä koskevien vaatimusten osalta ympäristöministeriötä kuultuaan, on asianomaisten lakien nojalla erikseen määrännyt. Maa- ja metsätalousministeriön on pidettävä luovutuksensaajien saatavilla luetteloa niistä säädöksistä ja määräyksistä, joiden noudattamista tässä edellytetään. Luopumistukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että edellä mainittuja vaatimuksia ei noudateta.

Jos maatila ei luopumishetkellä täytä ympäristöön, hygieniaan ja eläinten hyvinvointiin liittyviä vähimmäisvaatimuksia, luovutuksensaajan on esitettävä suunnitelma toimenpiteiksi, joiden avulla edellä tarkoitetut vähimmäisvaatimukset täyttyvät viimeistään luopumishetkeä seuraavien kolmen vuoden aikana. Jos kysymys kuitenkin on eläinsuojelulain (247/1996) tai sen nojalla annettujen säädösten tai määräysten noudattamisesta, määräajan saa antaa ainoastaan sanotun lainsäädännön määräysten mukaisesti. Selvitys ehtojen täyttymisestä on toimitettava eläkelaitokselle viimeistään kahden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä.

Luopumistukilain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuna porokarjan vähimmäiskokona, joka sukupolvenvaihdosluovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle tulee muodostua, pidetään 80 poroa.

Jos luopuminen tapahtuu luopumistukilain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla, tulee luovutuksensaajan maatilan sijaita sellaisella etäisyydellä lisämaaksi luovutettavasta peltoalasta, että yhdysviljely on mahdollista.

2 momentti on kumottu A:lla 30.3.2000/369 .

Luopumistukilain 16 a §:ssä tarkoitettuja luopujan ja hänen puolisonsa omaan käyttöön jääviä poroja voi olla yhteensä enintään kolme.

Luopumistuki maksetaan kuukausittain hakijan valitsemaan rahalaitokseen hänen ilmoittamalleen tilille.

Luopumistuen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkelaitokselle:

Luopumistukilain 25 §:n nojalla keskeytettyä luopumistukea ryhdytään tuensaajan kirjallisesta ilmoituksesta maksamaan uudestaan siitä lukien, kun hänellä on oikeus saada tukea, ei kuitenkaan takautuvasti kuutta kuukautta pidemmältä ajalta ennen ilmoitusta. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, että luopumistukilain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa ansiotulot jäävät alle säännöksessä mainitun määrän tai mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa pääasiallinen vastuu maatalouden harjoittamisesta on muulla kuin tuensaajalla.

Oikeus luopumistukeen lakkaa tuensaajan kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta.

Eläkelautakunnan käsitellessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu luopumistukilain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten soveltamisesta, tulee saapuvilla olevista jäsenistä ainakin yhden olla maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö.

Eläkelaitoksen tulee viipymättä ilmoittaa eläketurvakeskukselle tämän määräämällä tavalla luopumistuen alkamisesta ja päättymisestä. Eläkelaitoksen on myös annettava eläketurvakeskukselle muita luopumistukea koskevia tietoja siten kuin eläketurvakeskus tarkemmin määrää.

Jos eläkelaitoksen toimituskirja annetaan koneellisessa tietojenkäsittelyssä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus siihen merkitä koneellisesti.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa viimeistään kunkin vuoden marraskuun 25 päivänä luopumistukilain 38 §:n 3 momentissa tarkoitetun ennakon määrän seuraavalle kalenterivuodelle. Viimeistään kunkin vuoden kesäkuun 25 päivänä ministeriö vahvistaa mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun luopumistuesta aiheutuneiden kustannusten määrän edelliseltä kalenterivuodelta ja samalla tarkistaa ennakkoerien määrät vuoden jälkimmäiseltä puoliskolta. Lisäksi ministeriö tarkistaa joulukuulta suoritettavan ennakkoerän määrän viimeistään kunkin vuoden marraskuun 25 päivänä.

Ennakko suoritetaan 12 yhtä suurena kuukausittaisena eränä. Ennakkoa 1 momentin mukaan tarkistettaessa jaetaan kuluneelle ajalle kohdistuva korotus tai vähennys tasan jäljellä oleville ennakkoerille. Ennakon on oltava eläkelaitoksen käytettävissä kunkin kuukauden ensimmäisenä sellaisena arkipäivänä, jona pankkien yleisesti keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät ovat käytössä. (31.1.2001/91)

Maksetun ennakon ja samalle vuodelle vahvistetun valtion maksettavan määrän erotus otetaan huomioon määrän vahvistamista seuraavan ennakkoerän maksamisen yhteydessä.

Jos kuitenkin joulukuun ennakkoerää 1 momentin mukaan tarkistettaessa ilmenee, että ennakkona on jo ennen tarkistusta suoritettu valtion maksettavaksi arvioitua määrää enemmän, on maksetun ennakon ja valtion maksettavaksi arvioidun määrän erotus palautettava valtiolle tarkistusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä noudattaen vastaavasti, mitä 2 momentissa säädetään.

Ennakko voidaan vahvistaa myös erikseen luopumistukilain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta järjestelmästä sekä sanotun momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kansallisesta järjestelmästä vuosina 2000–2002 ja 2003–2006 tapahtuneiden luopumisten perusteella aiheutuville kustannuksille. (30.12.2002/1362)

Eläkelaitoksen on toimitettava 30 §:n 1 momentissa mainittuja toimenpiteitä varten maa- ja metsätalousministeriölle tämän määräämä selvitys toimenpidettä edeltävän kuukauden 20 päivään mennessä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi erityisestä syystä eläkelaitoksen esityksestä maksaa ennakkoa 30 §:n 2 momentista poiketen, jos eläkelaitoksen valmius maksaa luopumistukilaissa tarkoitetut etuudet muutoin vaarantuisi. (31.1.2001/91)

Eläkelaitoksen on hyväksyttävä ja suoritettava luopumistuen maksut sekä hoidettava niiden kirjanpito siten, että maa- ja metsätalousministeriö voi niiden osalta hoitaa maksajavirastolle kuuluvat tehtävät neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 soveltamisesta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1663/95 edellytetyin tavoin. Maa- ja metsätalousministeriön ja eläkelaitoksen välisen sopimuksen ehtoihin maksajavirastotehtävien hoitamisesta on sisällyttävä ainakin eläkelaitoksen velvollisuus toimittaa seuraavat tiedot maa- ja metsätalousministeriölle:

Sopimuksen tulee sisältää 1 momentin 1– 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisen määräaika.

Maa- ja metsätalousministeriö ja eläkelaitos sopivat myös valvontaotantaa varten suoritettavasta riskianalyysistä ja valvontojen seurannasta.

Ahvenanmaan maakunnassa maksettavia luopumistukia koskevat maksajavirastotehtävät eivät sisälly niihin maksajavirastotehtäviin, jotka Ahvenanmaan maakuntahallitus muuten hoitaa maa- ja metsätalousministeriön puolesta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Asetuksen 30 §:ssä tarkoitetun ennakon määrän luopumistukilain voimaantulovuodelle vahvistaa ja ennakkoerän ensimmäiseltä kalenterikuukaudelta suorittaa maa- ja metsätalousministeriö kuukauden kuluessa siitä, kun 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys on saatu eläkelaitokselta.