Laki perhe-eläkelain muuttamisesta (548 / 1993, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
1 §
Suomessa asuvan henkilön kuoltua myönnetään perhe-eläkkeenä leskeneläke ja lapseneläke sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Eläke myönnetään Suomessa asuvalle henkilölle.
4 §
Jos edunjättäjä oli Suomeen muuttanut henkilö, eläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, että hän oli 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa:
1) vähintään kolmen vuoden ajan, jos hän oli Suomen kansalainen; tai
2) välittömästi ennen kuolemaansa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta, jollei hän ollut Suomen kansalainen.
Suomeen muuttaneella henkilöllä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on 16 vuotta täytettyään asunut Suomessa:
1) vähintään kolmen vuoden ajan, jos hän on Suomen kansalainen, ja muuttanut Suomeen viimeistään vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta; tai
2) ennen edunjättäjän kuolemaa yhdenjaksoisesti vähintään viisi vuotta, jollei hän ole Suomen kansalainen, ja asui Suomessa edunjättäjän kuollessa.
Suomeen muuttaneella henkilöllä on oikeus lapseneläkkeeseen, jos hän on:
1) asunut Suomessa edunjättäjän kuollessa; tai
2) muuttanut Suomeen vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta.
15 a §
Lisäosa myönnetään sen kuntaryhmän mukaisena, johon se kunta kuuluu, jossa leski asuu lisäosan alkamisajankohtana. Ulkomailla asuvalle lisäosa maksetaan toisen kuntaryhmän mukaisena.
Leskeneläkkeen pohjaosaa ja lisäosaa ei myönnetä, jos niiden yhteismäärä olisi pienempi kuin 30 markkaa kuukaudessa.
15 b §
Vuosituloksi ei kuitenkaan lueta:
10) lasten, vanhusten ja vammaisten kotihoidon tukea;
11) vammaistukilain (124/88) mukaista vammaistukea; eikä
12) ulkomailta maksettavaa, saman edunjättäjän jälkeen myönnettyä perhe-eläkettä.
15 g §
Leskeneläke myönnetään edunjättäjän Suomessa asumaan aikaan suhteuttamatta, jos:
1) edunjättäjä, joka oli kuollessaan täyttänyt 65 vuotta, oli asunut Suomessa vähintään 40 vuotta 16 vuoden ja 65 vuoden iän saavuttamisen välisenä aikana; tai
2) edunjättäjä, joka kuollessaan ei ollut täyttänyt 65 vuotta, oli asunut Suomessa vähintään 80 prosenttia 16 vuoden iän saavuttamisen ja kuolemansa välisestä ajasta.
Jos edunjättäjä ei ollut asunut Suomessa 1 momentissa säädettyä aikaa, leskeneläkkeen määrä suhteutetaan aikaan, jonka edunjättäjä oli asunut Suomessa, kertomalla pohjaosan ja erikseen täysimääräisen lisäosan määrä suhteutuskertoimella. Suhteutuskerroin saadaan jakamalla aika, jonka edunjättäjä oli asunut Suomessa:
1) 40 vuodella, jos edunjättäjä kuoli 65 vuotta täytettyään; tai
2) ajalla, joka on 80 prosenttia edunjättäjän 16 vuoden iän saavuttamisen ja kuoleman välisestä ajasta, jos edunjättäjä kuoli 65 vuotta nuorempana.
Laskettaessa edunjättäjän Suomessa asumaa aikaa ei oteta huomioon aikaa, jolloin edunjättäjä ei ollut täyttänyt 16 vuotta tai oli täyttänyt 65 vuotta. Suhteutettaessa eläkkeen määrää aikaan, jonka edunjättäjä oli asunut Suomessa, aikamäärät pyöristetään alaspäin lähimpään täyteen kuukauteen.
29 §
Leskeneläkkeen pohjaosasta, lisäosasta ja asumistuesta on voimassa, mitä 15 a §:n 2-8 momentissa ja 15 g §:ssä säädetään.
37 §
Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin lisäksi, mitä kansaneläkelain 35, 37-39, 39 b-42, 42 b-43, 44-46, 69-73, 74-75, 79-83 ja 84-88 a §:ssä säädetään. Jos lapseneläkkeen saaja ei ole ennen eläkkeen alkamista asunut Suomessa kansaneläkelain 41 §:ssä edellytettyä 10 vuoden aikaa, eläke voidaan ulkomailla asumisen estämättä maksaa, jos lapsen huoltaja täyttää asumisvaatimuksen.