Valtioneuvoston päätös peltoalan perusteella maksettavasta tuesta (396 / 1992, muutoksineen)

Maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna valtion tukena voidaan myöntää peltoalaan perustuvaa tukea sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Tukea voidaan maksaa yhteensä enintään 1 185 miljoonaa markkaa, mistä maksetaan momentin 30.31.41 (maataloustulolain mukainen valtion tuki) käyttösuunnitelmakohdasta muu tuki 25 miljoonaa markkaa ja loput käyttösuunnitelmakohdasta 41.1 (varsinainen tulotuki ja aluetuki). Tuen lopullisen kokonaismäärän päättää maa- ja metsätalousministeriö huomioon ottaen valtion vuoden 1992 tulo- ja menoarvion momentille 30.31.41 osoitetun määrärahan muut käyttötarpeet.

Tukea voidaan myöntää:

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle.

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että viljelijä tai hänen aviopuolisonsa on syntynyt vuonna 1927 tai sen jälkeen.

Milloin kysymys on 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yhtymästä tai 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vähintään yksi asumisvaatimuksen täyttävistä viljelijöistä taikka vastaavasti yhtiömiehistä, jäsenistä tai osakkaista on syntynyt vuonna 1927 tai sen jälkeen.

Tukea maksetaan 85 prosentista tuensaajan hallinnassa 30 päivänä kesäkuuta 1992 olevasta peltoalasta, johon luetaan viljelyksessä oleva ja kesantona hoidettu pelto, taimitarhatuotannossa sekä hedelmä- ja marjanviljelyssä oleva pelto. Tukea maksetaan kuitenkin koko peltoalasta, jos tuensaaja on kesannoinut peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90, muut. 21/92) 5 §:ssä tarkoitetusta peltoalasta vähintään 25 prosenttia. Kesannointiin rinnastetaan tällöin edellä mainitun lain 7 d §:n 2 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettu metsitys ja muu pellon pysyvä tuotannosta poistaminen.

Tukea ei makseta sellaisen peltoalan perusteella, jonka osalta tulee määrättäväksi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukainen vientikustannusmaksu.

Tukea ei makseta myöskään sellaisen pellon osalta, josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus, maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus, taikka jota koskee luopumiseläkelain (16/74) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maataloustuotannosta luopumissitoumus.

Pellon hallinnan tulee perustua omistusoikeuteen, vuokrasopimukseen, porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvaan käyttöoikeuteen.

Ensimmäisen tilansa vuonna 1984 tai sen jälkeen hankkineelle vuonna 1954 tai sen jälkeen syntyneelle viljelijälle tukea maksetaan 750 markkaa hehtaarilta. Muille viljelijöille maksettavan tuen hehtaarikohtaisen suuruuden päättää maatilahallitus sen jälkeen kun tarkoitukseen käytettävissä olevan määrärahan suuruus ja tuen piiriin tuleva peltoala on selvitetty. Tuki maksetaan puolen hehtaarin tarkkuudella pyöristämällä yhteenlasketut hehtaarit alaspäin. Tukea ei makseta, jos maksettava määrä alittaa 1 500 markkaa.

Tukea voidaan myöntää, jos viljelijä asuu maatilalla tai kulkukelpoista tietä mitaten enintään 12 kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä, osuuskunnan jäseniä tai osakeyhtiön osalta 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä.

Jos tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus.

Maaseutupiiri voi erityisestä syystä hakemuksesta päättää, että peltoalaperusteista tukea maksetaan myös sellaiselle viljelijälle, joka ei täytä 1 momentissa tarkoitettua asumisvaatimusta. Edellytyksenä on tällöin, että viljelijä harjoittaa maatilataloutta omatoimisesti ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

Maatilalla tarkoitetaan tässä päätöksessä yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa, talouskeskuksen käsittävää maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai haltijalle, yhteisesti samoille omistajille tai haltijoille taikka vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa eri omistajille.

Jos viljelijä, jonka tila ei täytä tässä päätöksessä tarkoitettua maatilan määritelmää, katsotaan peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukaiseksi maksuvelvolliseksi, hänelle maksetaan edellä määrätystä poiketen peltoalaperusteista tukea, jos hän asuu enintään 12 kilometrin etäisyydellä lähimmistä pelloistaan.

Tilapäinen poissaolo asuinpaikalta ei ole esteenä tuen myöntämiselle. Poissaolo asuinpaikalta katsotaan tilapäiseksi, jos se johtuu:

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilalla tai sen läheisyydessä.

Milloin kysymys on tulevasta tilanpidon jatkajasta, jolle on myönnetty maatilalain 52 §:n 3 momentin tai maaseutuelinkeinolain 16 §:n nojalla maanostolainaa, katsotaan hänen täyttävän asumista koskevan vaatimuksen, jos hän edelleen asuu vanhempiensa maatilalla tai muutoin sellaisella etäisyydellä hankitusta tilasta tai alueesta, että hänellä on katsottava olevan edellytykset omatoimisesti viljellä kyseistä tilaa tai aluetta.

Tuen hakemis- ja maksamismenettelystä on voimassa, mitä pinta-alalisästä 7 päivänä toukokuuta 1992 annetun valtioneuvoston päätöksen (395/92) 21 ja 22 §:ssä on määrätty.

Jos tuen hakija on saanut tukea perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Maatilahallitus voi antaa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Tämä päätös tulee voimaan 13 päivänä toukokuuta 1992 ja se koskee vuodelta 1992 peltoalan perusteella maksettavaa tukea.