Laki vakuutusyhtiölain muuttamisesta (632 / 1991, alkuperäinen)

Jokaisen, joka aikoo hankkia vakuutusyhtiön osakkeita tai takuuosuuksia, on ilmoitettava siitä sosiaali- ja terveysministeriölle, jos hän omistaisi osakkeita tai takuuosuuksia yhteensä määrän, joka saannon johdosta ylittäisi yhden kymmenesosan, yhden viidesosan, yhden kolmasosan tai puolet vakuutusyhtiön osake- tai takuupääomasta taikka kaikkien osakkeiden tai takuuosuuksien tuottamasta äänimäärästä. Ilmoituksessa on annettava tarpeelliset tiedot ilmoituksen tekijästä ja aiotusta saannosta, ilmoituksen tekijän taloudellisesta asemasta ja aikaisemmasta omistuksesta kysymyksessä olevassa vakuutusyhtiössä sekä osakkeita tai takuuosuuksia koskevista sopimus- ja rahoitusjärjestelyistä. Ilmoituksen tekijän on ministeriön pyynnöstä annettava tämän vaatimat lisäselvitykset.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ja tarvittavat selvitykset on annettu ministeriölle, kieltää osakkeiden tai takuuosuuksien hankinnan, jos omistuksen katsotaan vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Ministeriöllä on oikeus asettaa omistukselle ehdot, joita ministeriö pitää tarpeellisina vakuutustoiminnan terveen kehityksen turvaamiseksi.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ilmoituksen tekijä on osakeyhtiö tai siihen rinnastettava ulkomainen yhtiö taikka keskinäinen vakuutusyhtiö, otetaan 1 momentissa säädettyjä omistusrajoja sovellettaessa huomioon myös tämän yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvien muiden yhtiöiden omistukset samoin kuin näiden yhtiöiden perustaman tai niiden yhteydessä toimivan eläkesäätiön tai -kassan omistukset. Konserniin rinnastetaan tätä pykälää sovellettaessa ne, jotka ovat keskenään konserniin verrattavassa taloudellisessa riippuvuussuhteessa. Jos ilmoituksen tekijä on toinen vakuutusyhtiö ja tämä yhtiö kuuluu 1 luvun 3§:n 3 momentissa tarkoitettuun sosiaali- ja terveysministeriön määräämään yhteistoimintaryhmään, otetaan omistusrajoja sovellettaessa huomioon myös yhteistoimintaryhmään kuuluvien muiden yhtiöiden omistukset.

Sillä, joka on hankkinut osakkeita tai takuuosuuksia 2 a§:n vastaisesti, ei ole vakuutusyhtiössä näihin osakkeisiin tai takuuosuuksiin perustuvia muita oikeuksia kuin oikeus voittoon. Tällaista saantoa ei saa merkitä vakuutusyhtiön osake- tai takuuosuusluetteloon eikä osakasluetteloon tai takuuosuudenomistajista pidettävään luetteloon.

Jos yhtiön harjoittama vakuutusliike on olennaisesti suppeampaa, kuin mihin toimilupa oikeuttaisi, tai jos niissä olosuhteissa, joiden vallitessa toimilupa on annettu, on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei toimilupaa enää annettaisi, valtioneuvosto voi rajoittaa toimilupaa tai peruuttaa sen.

Terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamiseksi vahingollisilta kilpailunrajoituksilta vakuutusyhtiöiden toiminnassa on, sen lisäksi mitä kilpailunrajoituksista annetussa laissa (709/88) säädetään, noudatettava jäljempänä tässä luvussa olevia säännöksiä.

Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa kilpailuolosuhteita, selvittää kilpailunrajoituksia, ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten poistamiseksi ja tekee aloitteita kilpailun edistämiseksi.

Vakuutusehtoja sekä maksu- ja muita perusteita vahvistaessaan sosiaali- ja terveysministeriön on otettava huomioon myös kilpailun vaatimukset.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja kilpailuviraston on oltava tarkoituksenmukaisessa yhteistyössä keskenään.

Jos sosiaali- ja terveysministeriö katsoo kilpailunrajoituksella olevan kilpailunrajoituksista annetun lain 7§:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia asiassa, jossa on sovellettava sanottua lakia, ministeriön on ryhdyttävä neuvotteluun näiden vaikutusten poistamiseksi. Jollei ministeriö ole onnistunut neuvotteluin poistamaan kilpailunrajoituksen vahingollisia vaikutuksia eikä ministeriön mahdollisesti antamaa kehotusta ole noudatettu, ministeriön on tehtävä esitys kilpailunrajoituksen käsittelemisestä kilpailuneuvostossa.

Ennen kuin kilpailuvirasto tekee päätöksen kilpailunrajoituksista annetun lain 8§:n 4 momentissa tarkoitetussa, vakuutusyhtiötoimintaa koskevassa asiassa, viraston on kuultava sosiaali- ja terveysministeriötä. Vastaavasti kilpailuneuvoston on kilpailunrajoituksista annetun lain 18§:n 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen johdosta kuultava sosiaali- ja terveysministeriötä silloin, kun asia koskee vakuutusyhtiöiden toimintaa.

Kilpailunrajoitusten vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös vakuutettujen etujen turvaamiseen liittyvät näkökohdat.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus tämän luvun ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi toimittaa vakuutusyhtiöiden yhteenliittymän toimintaa koskeva tarkastus.

Vakuutusyhtiöiden yhteenliittymän on vaadittaessa esitettävä ministeriölle tarkastusta varten liikekirjeenvaihtonsa, kirjanpitonsa ja muut asiakirjat, joilla voi olla merkitystä tämän luvun tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen valvonnassa.

Kun tuomioistuin käsittelee vakuutusyhtiön toiminnan yhteydessä tehtyä kilpailunrajoitusrikosta tai -rikkomusta koskevaa asiaa, sen on varattava sosiaali- ja terveysministeriölle tilaisuus tulla kuulluksi.

Ministeriön on annettava suostumuksensa, jollei 1 momentissa tarkoitettu toimenpide loukkaa vakuutusten käsittämiä etuja ja jollei sen katsota vaarantavan vakuutustoiminnan tervettä kehitystä. Ministeriöllä on oikeus liittää suostumuksen antamiseen ehdot, joita ministeriö pitää tarpeellisena vakuutusten käsittämien etujen tai vakuutustoiminnan terveen kehityksen turvaamiseksi.

Joka

on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, vakuutusyhtiörikkomuksesta sakkoon.