Laki taisteluvälineiden siviilihenkilöille aiheuttamien tapaturmien korvaamisesta (1213 / 1990, muutoksineen)

Tämän lain mukaan suoritetaan korvausta tapaturman aiheuttaman henkilövahingon seurauksena saadusta vammasta tai sairaudesta, jos tapaturma on aiheutunut Suomen valtion alueella Puolustusvoimille tai Puolustusvoimien kanssa puolustusyhteistyöhön osallistuvan valtion asevoimille kuuluvista aseista, ammuksista, miinoista, räjähdysaineista tai muista taisteluvälineistä, jotka eivät ole oikeudettomasti olleet muun kuin Puolustusvoimien tai Puolustusvoimien kanssa puolustusyhteistyöhön osallistuvan valtion asevoimien hallussa. Korvausta ei suoriteta, jos vahingoittuneella on oikeus korvaukseen työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) , tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016) tai sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) mukaan.

Valtio vastaa vahingosta tuottamuksesta riippumatta.

Korvauksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvussa , 6 luvun 1 §:ssä sekä 7 luvun 3 §:ssä säädetään.

Korvausta on vaadittava kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta. Erityisestä syystä korvaus voidaan maksaa, vaikka korvausta on haettu tätä myöhemmin.

Valtion puhevaltaa tämän lain mukaisissa korvausasioissa käyttää Valtiokonttori. (28.11.2014/980)

Samasta vammasta tai sairaudesta muun lain mukaan maksettavasta korvauksesta vähennetään tämän lain mukaan suoritettu korvaus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä lakia sovelletaan ruumiinvammaan, joka on syntynyt lain tultua voimaan.