Kemikaalilaki (744 / 1989, muutoksineen)

Tämän lain tarkoituksena on ehkäistä ja torjua kemikaalien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja sekä palo- ja räjähdysvaaroja.

Siitä, mitä tässä laissa tarkoitetaan kemikaalilla, säädetään 10 §:ssä.

Tämä laki koskee kemikaaleja sekä niiden valmistusta, maahantuontia, markkinoille luovuttamista, jakelua, pakkaamista, myyntiä ja muuta luovuttamista, varastointia, hallussapitoa ja säilyttämistä, käyttöä, maastavientiä, testaamista, mainostamista sekä muuta näihin rinnastettavaa kemikaalien käsittelyä. (3.6.2005/391)

Tätä lakia, 5 ja 7 lukua lukuun ottamatta, sovelletaan myös sellaisiin biosidivalmisteisiin, joiden teho perustuu pieneliöön. (23.12.1999/1198)

Tätä lakia sovelletaan lisäksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä REACH-asetus , sekä aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008, jäljempänä CLP-asetus , sekä mainittujen asetusten nojalla annettujen Euroopan yhteisöjen säännösten täytäntöönpanoon. (12.6.2009/408)

Tämä laki ei koske:

Lain soveltamisalasta säädetään tarkemmin asetuksella.

1 momentti on kumottu L:lla 18.12.1992/1412 .

Kemikaalien ympäristöön pääsyn rajoittamisesta ja päästöjen puhdistamisesta on voimassa, mitä ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja merensuojelulaissa (1415/1994) säädetään. Kemikaalista muodostuvan jätteen käsittelystä ja muusta jätehuollosta on lisäksi voimassa, mitä jätelaissa (646/2011) säädetään. (17.6.2011/649)

Kuluttajansuojelusta on lisäksi voimassa, mitä tuoteturvallisuuslaissa (914/86) ja elintarvikelaissa (526/41) sekä niiden nojalla säädetään.

Työntekijän suojelusta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. (23.8.2002/743)

Vaarallisten kemikaalien käsittelystä on voimassa, mitä siitä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005) säädetään. (3.6.2005/391)

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto ja ohjaus kuuluu:

2 momentti on kumottu L:lla 3.6.2005/391 .

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskeva valmistettavien ja markkinoille saatettavien kemikaalien ja kemikaaleja sisältävien esineiden ja biosidivalmisteiden valvonta sekä toimeenpanon ja kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen sekä aluehallintovirastojen valvonnan valtakunnallinen ohjaus, lukuun ottamatta työsuojelun vastuualueen valtakunnallista ohjausta, kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävänä on erityisesti:

Suomen ympäristökeskus toimii pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 15 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena.

Suomen ympäristökeskus valvoo lisäksi 42 §:n sekä vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 689/2008, jäljempänä PIC-asetus , ja kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen (SopS 107/2004) noudattamista, kun kemikaaleja viedään Suomesta. (28.10.2011/1105)

Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue valvoo kemikaalin työssä käyttämisestä aiheutuvan terveyshaitan sekä palo- ja räjähdysvaaran ehkäisemistä ja torjumista koskevien, tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista.

Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue tekee tarkastuksia kemikaaleja ja niitä sisältäviä esineitä valmistavien, maahantuovien, varastoivien ja käyttävien toiminnanharjoittajien tiloihin ja valvoo REACH-asetuksen II osastossa tarkoitettujen rekisteröinti- ja ilmoitusvelvoitteiden, IV osastossa tarkoitettujen tiedottamista koskevien velvoitteiden, V osastossa tarkoitettujen jatkokäyttäjän velvoitteiden, VII osastossa tarkoitettujen luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevien velvoitteiden sekä 67 artiklassa tarkoitettujen rajoitusten noudattamista. Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue valvoo lisäksi työssä käytettävien ja valmistettavien kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja CLP-asetuksen säännösten noudattamista sekä kemikaaleista 48 a §:n mukaisesti tehtävien ilmoitusten toimittamista.

Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue soveltaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa valvonta- ja tarkastustoiminnassaan työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annettua lakia (44/2006) .

Jos tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaaminen edellyttää toimenpiteitä muulta toiminnanharjoittajalta kuin valvontakohteen toiminnanharjoittajalta, aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue siirtää siltä osin asian käsittelyn Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. (17.12.2010/1262)

Lisäksi aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen toimintaa tämän lain säännösten noudattamisen valvonnassa, kun on kyse kemikaalien aiheuttamien terveyshaittojen sekä palo- ja räjähdysvaarojen ehkäisemisestä ja torjumisesta. Tämän ohella aluehallintovirasto arvioi kuntien 7 b §:n mukaiset valvontasuunnitelmat sekä niiden toteutumista.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo tämän lain ja sen nojalla kemikaaleista aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta annettujen säännösten noudattamista kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo aineen käytölle esitettyjä käyttöolosuhteita ja turvallisuustoimenpiteitä koskevan REACH-asetuksen 37 artiklan, luvanvaraisten aineiden käyttöä koskevan VII osaston ja aineen rajoituksia koskevan 67 artiklan säännösten noudattamista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee tässä tarkoituksessa tarkastuksia kemikaaleja valmistavien, varastoivien ja käyttävien toiminnanharjoittajien tiloihin.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo REACH-asetuksen noudattamista kemikaalien ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan yhteydessä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on tässä tehtävässään ympäristönsuojelulain 13 luvussa säädetty toimivalta.

Jos tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaaminen edellyttää toimenpiteitä muulta toiminnanharjoittajalta kuin valvontakohteen toiminnanharjoittajalta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen siirtävät siltä osin asian käsittelyn Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. (17.12.2010/1262)

Lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa ja valvoo kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen toimintaa tämän lain säännösten noudattamisen valvonnassa, kun on kyse kemikaalien aiheuttamien ympäristöhaittojen ehkäisemisestä ja torjumisesta.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisena toimii kunnanhallitus, jollei tehtävää ole johtosäännössä määrätty lautakunnalle tai muulle toimielimelle. Valtuusto voi antaa kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Toimielimellä ei kuitenkaan ole oikeutta siirtää 7 b §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.

Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä toisen kuntayhtymän kanssa edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomainen valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista, kun on kyse kemikaalien markkinoille saattamisesta ja vähittäismyynnistä. Kunnan kemikaalivalvontaviranomainen tekee tarkastuksia erityisesti kuluttajille myytäviä kemikaaleja markkinoille saattavien toiminnanharjoittajien sekä vähittäismyyntiä harjoittavien toiminnanharjoittajien tiloihin.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtävänä on osallistua sen lisäksi, mitä 8 d §:ssä säädetään, muiden valtakunnallisten valvontahankkeiden toteuttamiseen sekä valvoa erityisesti, että:

Jos kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaaminen edellyttää toimenpiteitä muulta toiminnanharjoittajalta kuin valvontakohteen toiminnanharjoittajalta, kunnan kemikaalivalvontaviranomainen siirtää siltä osin asian käsittelyn Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. (17.12.2010/1262)

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tulee laatia tämän lain valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja kuntien kemikaalivalvontaviranomaisten toimien yhteensovittamiseksi valtakunnallinen kemikaalilain valvontaohjelma ( valvontaohjelma ). (17.12.2010/1262)

Valvontaohjelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot:

Valvontaohjelma tulee tarkistaa tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein.

Tämän lain mukainen valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa, johon kuuluvat myös ne muut valtakunnalliset valvontaohjelmat, joista säädetään muissa ympäristöterveydenhuollon laeissa.

Valvontaohjelmassa voidaan päättää toteuttaa myös Euroopan kemikaaliviraston valvontafoorumissa päätettyjä yhdenmukaistettuja, kansallisesti toteutettavia valvontahankkeita.

Tarkempia säännöksiä valvontaohjelman laatimisesta ja sen sisällöstä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle säädettyä säännöllistä valvontaa varten kunnan tulee laatia ja hyväksyä kemikaalilain valvontasuunnitelma ( kunnan valvontasuunnitelma ) siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja, palo- ja räjähdysvaaroja sekä ympäristöhaittoja ehkäisevää.

Valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot:

Kunnan valvontasuunnitelmassa tulee ottaa huomioon 7 a §:ssä tarkoitettu valtakunnallinen valvontaohjelma. Valvontasuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, vähintään kuitenkin kolmen vuoden välein.

Tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelman sisällöstä, valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, valvontakohteitten tarkastustiheydestä, näytteenotosta ja valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnista annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Tullilaitos valvoo kemikaalien maahantuontia ja maastavientiä koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista.

Tullilaitoksen tehtävänä on valvoa erityisesti, että:

Tullilaitos soveltaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa valvonnassa tullilakia (1466/ 1994) .

Jos tullilaitoksen tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaaminen edellyttää toimenpiteitä muulta toiminnanharjoittajalta kuin valvontakohteen toiminnanharjoittajalta, tullilaitos siirtää siltä osin asian käsittelyn Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. (17.12.2010/1262)

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa kansallisen neuvontapalvelun järjestämisestä REACH-asetuksen 124 artiklan sekä CLP-asetuksen 44 artiklan mukaisen neuvonnan antamiseksi valmistajille, maahantuojille, jatkokäyttäjille, jakelijoille ja muille asianosaisille. Neuvontapalvelun järjestämisestä ja toteuttamisesta voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Edellä tässä luvussa tarkoitetut valvontaviranomaiset valvovat myös pesuaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 648/2004 sekä pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 noudattamista kukin toimialallaan.

Edellä tässä luvussa tarkoitetut valvontaviranomaiset osallistuvat Euroopan kemikaaliviraston valvontafoorumissa päätettyihin yhdenmukaistettuihin valvontahankkeisiin.

Valvontaviranomaisten tehtävistä, tehtävänjaosta ja yhteistoiminnasta voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Tässä laissa kemikaalilla tarkoitetaan aineita ja seoksia siten kuin ne määritellään REACH-asetuksessa ja CLP-asetuksessa. Valmisteella tarkoitetaan seosta.

Tässä laissa tarkoitetaan terveydelle vaarallisella kemikaalilla kemikaalia, joka elimistöön joutuessaan voi aiheuttaa kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi jo vähäisenä määränä haittaa ihmisen terveydelle.

Ympäristölle vaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan kemikaalia, joka ympäristöön joutuessaan voi aiheuttaa jo vähäisenä määränä haittaa elolliselle luonnolle.

Palo- ja räjähdysvaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan kemikaalia, joka fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksiensa vuoksi voi aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen.

CLP-asetuksen liitteessä VI säädetään eräiden 1–3 momentissa tarkoitettujen kemikaalien luokituksesta ja merkitsemisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarkemmin siitä, mitä nämä kemikaalit ovat.

Tässä laissa tarkoitetaan biosidivalmisteella yhtä tai useampaa tehoainetta sisältävää valmistetta, joka on käyttäjälle toimitettavassa muodossa ja joka kemiallisesti tai biologisesti tuhoaa, torjuu tai tekee haitattomaksi vahingollisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa muulla tavoin niiden esiintymistä.

Tässä laissa tarkoitetaan toiminnanharjoittajalla sitä, joka valmistaa, tuo maahan, luovuttaa markkinoille, vie maasta, varastoi, pakkaa, jakelee, luovuttaa, pitää hallussaan, säilyttää, käyttää tai muulla tässä laissa tarkoitetulla tavalla käsittelee kemikaalia.

Kemikaalin valmistuksessa, maahantuonnissa ja muussa tässä laissa tarkoitetussa kemikaalin käsittelyssä on noudatettava kemikaalin määrä ja vaarallisuus huomioon ottaen riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Mikäli tässä laissa tarkoitettu, huolimaton tai varomaton kemikaalin käsittely aiheuttaa rakenteiden tai ympäristön saastumista, toiminnanharjoittajan tai saastumisen muun aiheuttajan tulee huolehtia rakenteiden ja ympäristön puhdistamisesta sellaiseen kuntoon, ettei niistä enää aiheudu vaaraa terveydelle tai ympäristölle.

Kemikaalin valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, on hankittava valmistamansa, maahan tuomansa tai markkinoille tai käyttöön luovuttamansa kemikaalin fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista sekä sen terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa ja jotka ovat riittävät tämän lain nojalla hänelle määrättyjen velvoitteiden täyttämiseksi.

Kemikaalista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi toiminnanharjoittajan on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa.

Kemikaalin valmistajan, maahantuojan, jakelijan tai muun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, on huolehdittava siitä:

Jollei kemikaalia luovuteta pakattuna 1 momentissa tarkoitettuun päällykseen, kemikaalin markkinoille tai käyttöön luovuttamisesta vastaavan toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että vastaanottaja saa muulla tavoin 1 momentissa tarkoitetut tiedot, varoitukset ja ohjeet.

3–4 momentit on kumottu L:lla 1.6.2007/628 .

Tarkemmat säännökset luokituksesta, päällyksestä, tiedonantovelvollisuudesta sekä vaarallisen kemikaalin mainostamisesta annetaan asetuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa yksityiskohtaisia määräyksiä kemikaaleja koskevista varoitusmerkinnöistä, kemikaalien päällyksistä ja kemikaalien luokituksesta sekä ympäristöministeriö tarvittaessa 18 a §:ssä mainitun neuvoston asetuksen ja sen nojalla annettujen Euroopan yhteisöjen säännösten täytäntöönpanosta. (2.8.1994/720)

3 momentti on kumottu L:lla 1.6.2007/628 .

5 LUKU on kumottu L:lla 18.7.2008/491 . (18.7.2008/491)

Biosidivalmistetta ei saa luovuttaa markkinoille eikä käyttää ilman valmisteen hyväksymistä, ellei jäljempänä toisin säädetä. Hyväksymisestä päättää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto ( toimivaltainen viranomainen ).

Biosidivalmisteen hyväksymistä voi itse tai edustajansa välityksellä hakea se, joka vastaa ensi kertaa biosidivalmisteen markkinoille luovuttamisesta Suomessa. Hakijalla on oltava pysyvä toimipaikka Euroopan yhteisön alueella.

Hakemuksessa on esitettävä hyväksymisen edellytysten arviointia varten tarvittavat tiedot valmisteen terveys- ja ympäristövaikutuksista, tehokkuudesta ja muista ominaisuuksista. Hakemuksesta ja siihen liitettävistä tiedoista säädetään tarkemmin ympäristöministeriön asetuksella.

Biosidivalmiste hyväksytään, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Tarkemmat säännökset 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua tehoainetta sisältävien biosidivalmisteiden markkinoilta poistamisen ja hyväksymisen hakemisen määräajoista sekä näiden biosidivalmisteiden käytön ehdoista ja muista niiden hyväksymiseen vaikuttavista tiedoista annetaan ympäristöministeriön asetuksella sen mukaan kuin niistä säädetään biosididirektiivissä. (22.12.2006/1260)

Biosidivalmistetta, joka luokitellaan kemikaaliasetuksen 3 §:n nojalla myrkylliseksi, erittäin myrkylliseksi tai ryhmään 1 tai 2 kuuluvaksi syöpää aiheuttavaksi tai ryhmään 1 tai 2 perimää vaurioittavaksi tai ryhmään 1 tai 2 kuuluvaksi lisääntymiselle vaaralliseksi kemikaaliksi, ei saa hyväksyä luovutettavaksi yleiseen kulutukseen.

Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksymisen edellytyksiä arvioidessaan otettava huomioon, mitä biosididirektiivin liitteessä VI säädetään biosidivalmisteista toimitettavien asiakirjojen arviointia koskevista yleisistä periaatteista.

Hyväksyminen annetaan määräajaksi ja se voidaan hakemuksesta uudistaa, jos hyväksymisen edellytykset edelleen täyttyvät.

Biosidivalmisteen hyväksyessään toimivaltainen viranomainen vahvistaa valmisteen käyttötarkoituksen ja käyttöohjeen. Hyväksymispäätöksessä voidaan määrätä myös biosidivalmisteen luovuttamisen tai käytön rajoittamisesta vain tietylle käyttäjäkunnalle tai erityisen tutkinnon suorittaneille. Lisäksi hyväksymispäätökseen voidaan liittää hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi tarpeellisia ehtoja.

Hyväksymispäätöksestä ja siihen liitettävistä ehdoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Biosidivalmisteen hyväksyminen on peruutettava, jos:

Hyväksymispäätöksen ehtoja on muutettava, jos se on tarpeen tieteellisistä tai teknisistä syistä taikka terveyden tai ympäristön suojelemiseksi.

Hyväksyminen voidaan peruuttaa tai sen ehtoja muuttaa myös hakijan omasta aloitteesta.

Hyväksymistä hakeneen on välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tehoainetta, sitä sisältävää biosidivalmistetta ja niiden vaikutuksia koskevat uudet tiedot, joista hänen voidaan kohtuudella olettaa olevan selvillä ja jotka saattavat vaikuttaa hyväksymisen voimassaolon jatkamiseen.

Toimivaltainen viranomainen saa käyttää hakijan toimittamia, muita kuin yleisesti saatavilla olevia tietoja toisen hakemuksen käsittelyssä vain, jos tietojen omistaja on antanut siihen kirjallisen suostumuksen tai jos asetuksella tarkemmin säädettävä, biosididirektiiviin perustuva tietoaineiston suoja-aika on päättynyt.

Edellä 25 §:ssä tarkoitettua hyväksymistä ei vaadita:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu biosidivalmiste ei saa sisältää tämän lain perusteella vaaralliseksi luokiteltua tai ominaisuuksiltaan sellaiseen verrattavaa ainetta.

Edellä 30 b §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu biosidivalmiste on rekisteröitävä ennen sen markkinoille luovuttamista tai käyttöön ottamista. Rekisteröintiä on haettava toimivaltaiselta viranomaiselta. Rekisteröinnistä on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä 26–30 §:ssä säädetään hyväksymisestä.

Rekisteröintihakemuksesta ja siihen liitettävistä tiedoista säädetään tarkemmin ympäristöministeriön asetuksella.

Sen estämättä, mitä 27 §:ssä säädetään, toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan biosidivalmisteen poikkeukselliseen käyttöön määräajaksi, jos se on tarpeen ennakoimattoman vaaran takia eikä vaaraa voida torjua muilla keinoilla.

Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä väliaikaisesti sellaisen biosidivalmisteen markkinoille luovuttamisen, jonka sisältämää tehoainetta ei ole hyväksytty biosididirektiivin liitteeseen I tai IA ja joka ei ole ollut markkinoilla ennen tämän lain voimaantuloa. Väliaikaisen hyväksymisen edellytyksenä on kuitenkin, että biosidivalmiste täyttää 27 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa säädetyt hyväksymisen edellytykset ja sen sisältämä tehoaine täyttää biosididirektiivin mukaiset hyväksymisen edellytykset.

Luvasta poikkeukselliseen käyttöön ja väliaikaisesta hyväksymisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Biosidivalmisteen, jota ei ole hyväksytty tai rekisteröity, sekä ainoastaan biosidivalmisteessa käytettäväksi tarkoitetun tehoaineen saa luovuttaa markkinoille tutkimus- ja kehittämistyöhön liittyvien kokeiden suorittamiseksi ainoastaan valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asetuksessa säädettävillä ehdoilla. Tällainen koe voi edellyttää ilmoituksen tekemistä tai luvan hakemista toimivaltaiselta viranomaiselta. Koe voidaan tarvittaessa kieltää, tai sen suorittamiselle voidaan asettaa ehtoja, jos se on tarpeen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi.

Ilmoitus- ja lupamenettelystä säädetään ympäristöministeriön asetuksella.

Biosidivalmisteessa käytettäväksi tarkoitettua tehoainetta, joka ei ole ollut markkinoilla tämän lain voimaan tullessa, saa luovuttaa markkinoille biosidikäyttöön vain, jos siitä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle. Asiasta säädetään tarkemmin asetuksella.

Biosidivalmistetta on käytettävä asianmukaisesti käyttöohjeita noudattaen. Biosidivalmisteen käytöstä on lisäksi voimassa, mitä muualla laissa säädetään.

Toimivaltainen viranomainen voi määräajaksi hyväksyä kärpäshävitteenä tai hyönteisten karkotusaineena käytettävän biosidivalmisteen ja asunnoissa, karjasuojissa, varastoissa tai muissa sisätiloissa esiintyvien tuhoeläinten torjuntaan käytettävän biosidivalmisteen sekä muun niihin käyttötarkoituksen perusteella rinnastettavan biosidivalmisteen markkinoille luovuttamisen, vaikka valmisteen sisältämää tehoainetta ei ole hyväksytty biosididirektiivin liitteeseen I, IA tai IB, jos tehoaine on mainittu kyseisessä käyttötarkoituksessa biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta ja asetuksen (EY) N:o 1896/2000 muuttamisesta annetun komission asetuksen 2032/2003/EY liitteessä II. Hyväksymistä voidaan hakea, kunnes tehoaineen sisällyttämisestä biosididirektiivin liitteeseen I, IA tai IB on tehty päätös mainitussa direktiivissä säädettyä menettelytapaa käyttäen. Hyväksymisen edellytyksenä on, että biosidivalmiste täyttää 27 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt hyväksymisen edellytykset. Tällaisten biosidivalmisteiden hyväksymisessä tai markkinoilta poistamisessa noudatetaan tehoainetta koskevassa päätöksessä asetettua määräaikaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun biosidivalmisteeseen sovelletaan muutoin, mitä 25, 26, 28–30, 30 e ja 30 g §:ssä säädetään. (23.12.1999/1198)

Kemikaalia ei saa luovuttaa vähittäismyynnistä, jos on ilmeistä, että kemikaalin käytöstä voi aiheutua erityistä vaaraa terveydelle.

Terveydelle vaarallisen kemikaalin vastaanottaja on velvollinen antamaan tarvittavat tiedot luovuttajalle kemikaalin vastaanottajasta, käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin:

Sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus ja meneteltävä muutoin siten kuin siitä säädetään PIC-asetuksessa. (28.10.2011/1105)

Suomen ympäristökeskus toimii 1 momentissa mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisena nimettynä kansallisena viranomaisena. Suomen ympäristökeskus toimii lisäksi kansainvälisen kaupan kohteena olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyssä Rotterdamin yleissopimuksessa tarkoitettuna nimettynä kansallisena viranomaisena, jollei edellä mainitusta asetuksesta muuta johdu.

Sen, joka vie kemikaalia Euroopan talousalueelta, on tehtävä ilmoitus Suomen ympäristökeskukselle mainitun yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan muun kuin 1 momentissa tarkoitetun asetuksen liitteessä I mainitun kemikaalin viennistä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään mainituista kemikaaleista. Suomen ympäristökeskus välittää ilmoituksen mainitun yleissopimuksen mukaisesti vastaanottajamaan viranomaiselle. Valtioneuvoston asetuksella säädetään lisäksi tarkemmin mainitun yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista seikoista, jotka koskevat ilmoituksen sisältöä, ilmoituksen käsittelyä ja sen johdosta tehtäviä muita toimia.

Jos kemikaalin tai sen käytön todetaan tai voidaan perustellusti arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa tai vaaraa ihmisen terveydelle tai ympäristölle, valtioneuvosto voi kieltää sen valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille luovuttamisen ja muun luovuttamisen, maastaviennin, käytön tai muun näihin rinnastettavan kemikaalin käsittelyn sekä määrätä toimintaa koskevista rajoituksista ja ehdoista.

Jos 1 momentissa tarkoitetun haitan torjuminen edellyttää pikaisia toimenpiteitä, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi tilapäisesti määrätä tarvittavista kielloista ja rajoituksista. Asia on tällöin viivytyksettä saatettava valtioneuvoston päätettäväksi.

Valtioneuvosto voi määrätessään 43 §:ssä tarkoitetun kiellon tai rajoituksen kieltää kysymyksessä olevaa kemikaalia sisältävien tai sillä käsiteltyjen tuotteiden ja tarvikkeiden valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille luovuttamisen tai muun luovuttamisen, maastaviennin, käytön ja muun näihin rinnastettavan tuotteiden ja tarvikkeiden käsittelyn sekä määrätä toimintaa koskevista muista rajoituksista ja ehdoista.

Määrätessään 43 §:n 1 momentissa tai 44 §:ssä tarkoitetun kiellon tai rajoituksen valtioneuvosto voi samalla määrätä kemikaalilain valvontaviranomaisille päätöksen toimeenpanoon liittyviä tehtäviä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää poikkeuksia REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettuja vaarallisia aineita, seoksia ja esineitä koskevien rajoitusten noudattamisesta sen mukaan kuin REACH-asetuksen XVII liitteessä säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tarpeellisia säännöksiä kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Jos kemikaalin valmistuksessa, maahantuonnissa, markkinoille luovuttamisessa ja muussa luovuttamisessa, varastoinnissa, jakelussa, käytössä tai muussa tässä laissa tarkoitetussa kemikaalin käsittelyssä rikotaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, asianomainen valvontaviranomainen voi kieltää toiminnanharjoittajaa jatkamasta tai toistamasta säännösten tai määräysten vastaista menettelyä ja määrätä toiminnanharjoittajan muutoin täyttämään laissa säädetyt velvoitteet.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä kemikaalin markkinoille luovuttamisen kieltämisestä, palautusmenettelystä, aiheutuneesta vaarasta ilmoittamisesta tai määrätä, että kemikaali tehdään asianmukaisesti vaarattomaksi. Määräykset antaa kuitenkin Suomen ympäristökeskus, kun on kysymys 5 a §:ssä mainitun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen tai 42 §:n 3 momentin noudattamisen valvonnasta.

Jos kemikaalilain paikallinen valvontaviranomainen pitää välttämättömänä 1 momentin mukaisessa tapauksessa, että on ryhdyttävä 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, valvontaviranomaisen on tehtävä siitä aloite Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tai Suomen ympäristökeskukselle sen mukaan kummalla viranomaisella on toimivalta asiassa.

Jos toiminnanharjoittajalla tai muulla henkilöllä ei tämän lain nojalla ole oikeutta valmistaa, tuoda maahan, varastoida, luovuttaa tai käyttää taikka muulla tässä laissa tarkoitetulla tavalla käsitellä kemikaalia eikä hän luovuta kemikaalia jollekulle, jolla on kyseinen oikeus, taikka luovuta sitä maasta vietäväksi, asianomaisella valvontaviranomaisella on oikeus määrätä kemikaalia koskevista väliaikaisista toimenpiteistä. Väliaikaisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset on toiminnanharjoittajan suoritettava.

Valvontaviranomaisella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta, kemikaalin omistajalta ja muulta henkilöltä, jota tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.

Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi tarvittavia tarkastuksia muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa.

Jollei valvontaviranomainen muutoin saa käyttöönsä kemikaalia koskevia tietoja, sillä on oikeus saada toiminnanharjoittajalta kemikaalista tai kemikaalia sisältävästä esineestä korvauksetta määrältään kohtuullinen ja tutkimusten suorittamiseksi tarpeellinen näyte tämän lain säännösten noudattamisen selvittämiseksi. Kun tällöin tutkitaan kemikaalin laatua, koostumusta tai muuta ominaisuutta, toiminnanharjoittajan on suoritettava tutkimuksista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Ennen tutkimusten aloittamista on toiminnanharjoittajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tutkimustulokset on annettava tiedoksi toiminnanharjoittajalle.

Toiminnanharjoittajan, joka vastaa REACH-asetuksen 31 artiklassa tarkoitetun kemikaalin saattamisesta markkinoille tai käyttöön Suomessa, on toimitettava tiedot kemikaalista Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Tietojen toimittamisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Tämän lain tai muiden säädösten nojalla kemikaaleja valvovilla viranomaisilla on oikeus saada valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja toisiltaan ja käyttää toistensa hankkimia näytteitä tarpeellisiin tutkimuksiin salassapitosäännösten estämättä. Henkilötietojen osalta tietojensaantioikeus koskee vain välttämättömiä tietoja.

Valvontaviranomaisten tulee toimia yhteistyössä keskenään päällekkäisten tarkastusten välttämiseksi aina kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Tässä tarkoituksessa valvontaviranomaisten tulee tiedottaa toisilleen valvontaan liittyvistä suunnitelmistaan.

Kunnan kemikaalivalvontaviranomainen ja aluehallintovirasto ovat velvollisia pyydettäessä toimittamaan korvauksetta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tarkastuksia, valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä, maksuja sekä valvontaa koskevia muita tietoja tämän lain mukaisen valvonnan ohjausta, seurantaa, raportointia ja tilastointia varten. Tiedot on toimitettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston erikseen määräämällä tavalla. (17.12.2010/1262)

Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuudesta voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valvontaviranomainen saa antaa Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten edellyttämiä tietoja sopimusten edellyttämille ulkomaisille toimielimille, kansainvälisille järjestöille ja yhteistyöhön osallistuville valtioille. Luovutettaessa henkilötietoja ulkomaille on noudatettava, mitä henkilörekisterilaissa (471/87) säädetään.

Valvontaviranomainen voi tässä laissa tarkoitettua valvontaa toteuttaessaan käyttää apunaan pätevää ulkopuolista asiantuntijaa valvonnan kannalta merkityksellisen seikan selvittämisessä.

Poliisi ja kemikaalien maahantuonnin ja maastaviennin osalta tullilaitos on velvollinen antamaan virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

Valvontaviranomainen voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakkoa ja teettämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

Teettäen suoritetun toimenpiteen kustannukset maksetaan ennakkoon valtion varoista tai, jos teettäminen perustuu kunnan viranomaisen päätökseen, kunnan varoista. Kustannukset saadaan periä laiminlyöjältä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kemikaalirikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo REACH-asetuksen

Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, kemikaalirikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo CLP-asetuksen

Se, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai määräystä, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta teosta.

Rangaistus vastoin tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tehdystä terveysrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:ssä .

Rangaistus vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tehdystä ympäristön turmelemisesta säädetään rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä.

Edellä 49 b §:ssä tarkoitettuun asiantuntijaan sovelletaan hänen suorittaessaan valvontatoimintaan liittyviä avustavia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös 7 §:ssä tarkoitetun lautakunnan tai muun toimielimen käsiteltäväksi. Vaatimus päätöksen oikaisemisesta on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon. Päätökseen on liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi. Oikaisuvaatimus on käsiteltävä viipymättä. Oikaisuviranomaisen päätöksestä haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. (18.7.2008/491)

Muun viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Edellä 7 b §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelmaa ja 60 §:n 2 momentissa tarkoitettua taksaa koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin kuntalaissa (365/ 1995) säädetään. (18.7.2008/491)

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston määräämästä 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilapäisestä kiellosta tai rajoituksesta ei saa valittaa. (17.12.2010/1262)

Tämän lain 29, 42, 45 tai 46 §:n taikka 66 §:n 1 momentin nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Sellaisesta yksinomaan täytäntöönpanoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpano on kielletty tai keskeytetty, saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain pääasian yhteydessä.

Tämän lain 7 b §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelmaa koskeva päätös on muutoksenhausta huolimatta täytäntöönpanokelpoinen, jollei valitusviranomainen toisin päätä. (18.7.2008/491)

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten edellyttämän, viranomaisille toimitetun kemikaalien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia sekä terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevan tutkimuksen tulee olla tehty laboratoriossa, jonka Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus on hyväksynyt valtuutetuksi testauslaboratorioksi tai joka muutoin noudattaa hyvää laboratoriokäytäntöä. Laboratorion henkilökunnan tulee olla pätevää ja tilojen ja laitteiden tarkoitukseen soveltuvia.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi liittää laboratorion hyväksymiseen ehtoja, rajoituksia ja ohjeita. Tarkemmat säännökset hyväksymismenettelystä annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Valtuutetun testauslaboratorion on ilmoitettava toiminnassaan tapahtuvista oleellisista muutoksista Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus voi peruuttaa testauslaboratorion hyväksymisen, jos laboratorio ei täytä hyväksymisen edellytyksiä tai se ei noudata sen toiminnalle asetettuja ehtoja, rajoituksia tai määräyksiä.

Tämän lain velvoitteiden täyttämiseksi tehtäviä eläinkokeita suunniteltaessa on vältettävä selkärankaisilla eläimillä tehtäviä kokeita aina kun se on mahdollista. Menettelytavoista, joilla tarpeettomia eläinkokeita pyritään välttämään, säädetään sosiaali- ja terveysministeriön tai ympäristöministeriön asetuksella.

Tehtäessä kokeita selkärankaisilla eläimillä noudatetaan mitä koe-eläintoiminnasta eläinsuojelulaissa (247/1996) ja sen nojalla säädetään.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen tulee tarkastaa hyväksytyt testauslaboratoriot säännöllisin väliajoin.

Tarkastaja on päästettävä kaikkiin toimipaikan tiloihin. Tarkastuksessa on esitettävä kaikki tarkastajan pyytämät asiakirjat, jotka ovat tarpeellisia tarkastuksen toimittamiseksi. Lisäksi tarkastajalle on annettava maksutta hänen pyytämänsä jäljennökset tarkastuksen toimittamiseksi tarpeellisista asiakirjoista sekä näytteet toimipisteessä olevista aineista ja valmisteista erikseen tarkemmin tutkittavaksi. Tarkastajalla on oikeus ottaa valokuvia tarkastuksen aikana.

Tarkastuksesta on pidettävä pöytäkirjaa. Tarkastuksessa erityisesti huomioon otettavista asioista ja tarkastusmenettelyn tarkemmasta sisällöstä sekä pöytäkirjasta ja sen säilyttämisestä ja säilytysajasta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valvontaviranomaiset pitävät rekisteriä ( kemikaalirekisteri ) niille tämän lain mukaan tehtävistä ilmoituksista, lupahakemuksista ja hyväksymishakemuksista sekä niiden perusteella tekemistään päätöksistä. Kemikaalirekisteriin voidaan tallentaa myös muita tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Tarkemmat säännökset kemikaalirekisteristä ja sen käytöstä annetaan asetuksella.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain noudattamista valvottaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa 20 §:ssä tarkoitettuja ilmoituksia käsitteleville viranomaisille sekä 49 ja 49 a §:n mukaisesti ja syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

Edellä 6 luvussa tarkoitetun ennakkohyväksymisen tai rekisteröinnin hakijan sekä 17 §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajan, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, on erikseen mainittava liike- ja ammattisalaisuuksiksi katsomansa tiedot, jotka hän vaatii pidettäväksi salassa muilta kuin ilmoituksen tai hakemuksen käsittelyyn osallistuvilta viranomaisilta. Vaatimuksen esittäjän on perusteltava vaatimuksensa.

Jos 17 §:ssä tarkoitettu toiminnanharjoittaja, joka vastaa kemikaalin luovuttamisesta markkinoille tai käyttöön, tai 6 luvussa tarkoitettu hakija tai ilmoituksentekijä itse saattaa julkisiksi aikaisemmin salassa pidettyjä tietoja, on siitä ilmoitettava Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Riippumatta siitä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään liike- tai ammattisalaisuudesta, ilmoituksentekijän 59 a §:ssä tarkoitetun vaatimuksen perusteella salassa pidettäviä eivät ole seuraavat kemikaaleja koskevat tiedot:

Riippumatta siitä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään liike- tai ammattisalaisuudesta, biosidivalmistetta koskevan hyväksymisen tai rekisteröinnin hakijan 59 a §:ssä tarkoitetun vaatimuksen perusteella salassa pidettäviä eivät ole seuraavat biosidivalmistetta koskevat tiedot:

Kemikaalin päällysmerkintöihin ja käyttöturvallisuustiedotteeseen vaadittavat vaarallisten aineiden yksilöivät kemialliset nimet voidaan ilmoittaa yleisnimin silloin, kun aineen aiheuttama vaara on vähäinen. Vaaran vähäisyydestä, nimien ilmoittamismenettelystä sekä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston oikeudesta hyväksyä yleisnimen käyttöä koskeva hakemus säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Viranomaisten tämän lain mukaisten suoritteiden maksullisuudesta ja suoritteista perittävien maksujen suuruudesta säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla.

Kunnan on perittävä tämän lain 7 b §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista hyväksymänsä taksan mukainen maksu. Lisäksi kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta maksu tämän lain 7 b §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta silloin, kun määräysten antaminen perustuu tämän lain säännösten noudattamatta jättämiseen. Kunnan tulee määrätä suoritteistaan perimänsä maksut siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Maksu saadaan jättää kokonaan tai osittain perimättä, jos maksu olisi kemikaalin vähäisen käytön takia tai muusta syystä kohtuuton.

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Jos toimenpiteestä määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan viivästyneelle määrälle periä vuotuista viivästyskorkoa enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Eräpäivä voi olla aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan palvelun saamisesta. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.

Valtio korvaa kunnille kustannukset sellaisista Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kuntien toimeenpantaviksi ohjaamista kemikaalivalvonnan tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, joita ei säädetä kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen tehtäviksi, mutta jotka kuuluvat Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäviin ja jotka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto erikseen ohjaa kunnalle tehtäviksi. (17.12.2010/1262)

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettua lakia (733/1992) sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (1704/2009) , jollei lailla toisin säädetä.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämän lain nojalla annettavassa asetuksessa voidaan säätää, että asianomainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja tämän lain nojalla annetun asetuksen soveltamisesta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää kansallisista menettelyistä, joilla voidaan tehdä maanpuolustuksen kannalta välttämättömiä poikkeuksia tämän lain, REACH-asetuksen ja CLP-asetuksen noudattamisesta sen mukaan, mitä REACH-asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa ja CLP-asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa säädetään. Valtioneuvoston asetuksella voidaan tällöin antaa terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tarpeellisia säännöksiä kemikaalien aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1990. Lain 17, 32, 33 ja 35 §:ssä säädetyt ympäristölle vaarallisia kemikaaleja koskevat velvoitteet tulevat voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (28.6.1993/558)

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tällä lailla kumotaan 16 päivänä toukokuuta 1969 annettu myrkkylaki (309/69) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Myrkkyasetuksen (492/80) nojalla annettuja sosiaali- ja terveysministeriön päätöksiä myrkkyluettelosta sekä myrkkyjen merkitsemisestä ja luokituksesta on noudatettava edelleen, kunnes tämän lain nojalla toisin säädetään tai määrätään.

Myrkkylain nojalla puutavaran suojausmyrkyksi julistettua kemikaalia saa edelleen luovuttaa ja käyttää ilman ennakkohyväksymistä tai 26 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta. Tällaisista puutavaran suojausmyrkyistä on muutoin voimassa, mitä tässä laissa säädetään suojauskemikaaleista. Suomen ympäristökeskus voi kuitenkin vaatia tällaisen suojauskemikaalin uudelleen hyväksyttäväksi. (17.2.1995/220)

Sen, joka tämän lain voimaan tullessa valmistaa tai tuo maahan muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua, hyväksymistä edellyttävää suojauskemikaalia, on haettava ennakkohyväksymistä yhden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta. Sama koskee ilmoituksen tekemistä 26 §:ssä tarkoitetuista suojauskemikaaleista. Tällaisia suojauskemikaaleja voidaan edelleen valmistaa, tuoda maahan, luovuttaa ja käyttää, kunnes hakemuksen tai ilmoituksen johdosta on tehty päätös.