Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain muuttamisesta (344 / 1989, alkuperäinen)
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
1 §
Rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada vapauden menetyksen johdosta valtiolta korvaus, jos:
1) esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä;
2) syyte jätetään sikseen tai hylätään;
3) hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi voitu pidättää tai vangita; tai
4) pidättämiseen tai vangitsemiseen ei ole ollut laillisia edellytyksiä.
Oikeutta korvaukseen ei ole, ellei vapaudenmenetys ole kestänyt yhtä vuorokautta kauemmin.
1 a §
Milloin joku on määrätty matkustuskieltoon, on hänen oikeudestaan saada korvausta vapautensa rajoittamisesta soveltuvin osin voimassa, mitä pidätetyn ja vangitun oikeudesta saada korvausta vapauden menetyksestä on tässä laissa säädetty.
4 §
Tässä laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan hyvitys kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä ja kärsimyksestä.
5 §
Jos syytettä ei ole nostettu tai korvausvaatimusta esitetty niin kuin 1 momentissa on sanottu taikka vaatimus perustuu 3§:ään, on kanne korvauksen saamisesta pantava vireille valtiota vastaan riita-asioista säädetyssä järjestyksessä kantajan kotipaikan alioikeudessa tai, jos kantajalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, sen paikkakunnan alioikeudessa, missä hän pääasiallisesti oleskelee. Kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille Helsingin raastuvanoikeudessa.