Asumistuen saamisen edellytyksenä on:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin pysyviin kuukausituloihin ei lueta asetuksella säädettäviä verovapaita tuloja eikä 6§:n 4 momentissa tarkoitettuja alivuokralaiselta saatuja vuokratuloja. Pysyviä kuukausituloja määriteltäessä käytetään muun luotettavan selvityksen puuttuessa perusteena henkilölle viimeksi toimitetussa kunnallisverotuksessa määrättyjä veroäyrejä.

Sen estämättä, mitä 3§:n 1 momentin 3 kohdassa on säädetty, voidaan asumistukea myöntää, jos ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden varallisuus on vähentynyt niin, ettei se ylitä valtioneuvoston vuosittain vahvistamaa määrää.

Asumistuki voidaan evätä tai 15§:ssä tarkoitetun tarkistuksen yhteydessä lakkauttaa, jos ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden taloudelliset olosuhteet ovat selvästi paremmat kuin heidän pysyvien kuukausitulojensa yhteismäärä edellyttää tai jos muu erityinen syy antaa siihen aihetta.

Asumistuen suuruus on 80 prosenttia siitä kohtuullisten asumismenojen määrästä, joka ylittää asunnon sijainnista, ruokakunnan koosta ja ruokakuntaan kuuluvien henkilöiden pysyvien kuukausitulojen yhteismäärästä riippuvan markkamääräisen perusomavastuuosuuden.

Tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaa kunnassa sosiaalilautakunta. Kunnanvaltuusto voi kuitenkin päättää, että näistä tehtävistä huolehtii kunnanhallitus tai muu lautakunta. Mitä tässä laissa on säädetty sosiaalilautakunnasta, sovelletaan tällöin soveltuvin osin kunnanhallitukseen tai muuhun lautakuntaan.

Milloin 3 momentissa tarkoitettua liikaa maksettua asumistukea tai sen osaa ei saada perityksi myöhemmin maksettavista asumistuen eristä, tulee sosiaalilautakunnan tai sen alaisen viranhaltijan vaatia lääninoikeudessa tuen nostajan velvoittamista suorittamaan liikaa maksettu asumistuki takaisin valtiolle, jollei samaa saatavaa koskevaa vaatimusta esitetä yleisessä tuomioistuimessa. Vaatimus on esitettävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asumistukea on maksettu liikaa.