Laki maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista (859 / 1984, muutoksineen)

Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua maatalousyrittäjää koskevasta työterveyshuoltolain (1383/2001) 12 §:n mukaiseen työterveyshuoltoon kuuluvasta tilakäynnistä tai työpaikkaselvityksestä aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista. Korvauksesta vähennetään se määrä, joka korvataan sairausvakuutuslain nojalla. (28.12.2017/1136)

Valtion varoista korvataan enintään Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain 13 luvun 6 §:n nojalla vuosittain vahvistaman vuosittaisen yrittäjäkohtaisen enimmäismäärän perusteena oleva kustannus, josta vähennetään sairausvakuutuslain mukainen korvaus. Valtion varoista korvataan kuitenkin enintään 40 prosenttia yrittäjäkohtaisesta enimmäismäärästä. (11.11.2016/944)

Valtion varoista korvataan lisäksi Työterveyslaitokselle sen Kansaneläkelaitokselle tekemän tilityksen perusteella maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ohjaavan keskusyksikön toiminnasta aiheutuvat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset siltä osin kuin ne ovat enintään 10 prosenttia maatalousyrittäjien työterveyshuollon kokonaiskustannuksista.

Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa ohjaavalla keskusyksiköllä on oikeus periä maatalousyrittäjään kohdistamistaan palveluista maksuja ja palkkioita. Maatalousyrittäjään kohdistetuista palvelutuotannon maksuista maatalousyrittäjällä, hyvinvointialueella tai kunnalla on oikeus saada korvaus siten kuin sairausvakuutuslain 13 luvussa säädetään. (8.7.2022/558)

Tässä laissa tarkoitetut korvaukset myöntää ja maksaa Kansaneläkelaitos. Korvaus maksetaan joko palvelujen tuottajalle tai maatalousyrittäjälle itselleen noudattaen, mitä sairausvakuutuslain 15 luvun 5 §:ssä säädetään työterveyshuoltokorvauksen hakemisesta.

Valtion on sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suoritettava kunakin vuotena ennakkona valtion suoritettavaksi arvioitu määrä.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985. Sitä sovelletaan niihin kustannuksiin, jotka ovat syntyneet mainittuna päivänä tai sen jälkeen.