Laki poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta (284 / 1983, muutoksineen)

Vesistöjen poikkeuksellisista tulvista aiheutuneet vahingot ja tällaisista tulvista aiheutuvien vahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi tehdyistä toimenpiteistä johtuneet kustannukset voidaan korvata valtion varoista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. (28.12.1990/1310)

Korvausten suorittamista varten otetaan valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain 5 miljoonan markan suuruinen siirtomääräraha. (28.12.1990/1310)

Jos tulva aiheutuu vesilain (264/61) tai muun lain vastaisesti suoritetusta toimenpiteestä, ei tulvan aiheuttamia vahinkoja kuitenkaan korvata tämän lain mukaisesti. (28.12.1990/1310)

Vesilain mukaisista toimenpiteistä aiheutuneiden tulvavahinkojen korvaamisesta on säädetty vesilaissa. (28.12.1990/1310)

Korvausta voidaan maksaa vahingosta, joka on aiheutunut:

Tulvan sadolle aiheuttama vahinko arvioidaan noudattaen soveltuvin osin, mitä satovahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (530/75) on säädetty.

Korvausta voidaan maksaa myös vahingosta, joka aiheutuu viljelijälle tulvan takia kylvämättä jäämisestä, sekä niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet 1 momentissa tarkoitettujen vahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi tehdyistä toimenpiteistä.

Korvausta ei makseta, jos tulvan aiheuttama vahinko olisi tulvan sattuessa ollut vahingonkärsijän kohtuullisin toimenpitein estettävissä tai jos vahinko on vähäinen. Asetuksella säädetään markkamäärästä, jota pienemmästä vahingosta korvausta ei makseta.

Korvausta voidaan maksaa luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle sekä asunto-osakeyhtiölle, asunto-osuuskunnalle ja asuntotuotantoa varten perustetulle kiinteistöyhtiölle ja yksityisistä teistä annetussa laissa (358/62) tarkoitetulle tiekunnalle.

Erityisistä syistä korvausta voidaan maksaa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle yhtymälle tai yhteisölle.

Maaseutuvirasto antaa määräykset siitä, minkä ajan kuluessa vahinkoa kärsineen on korvauksen saamiseksi tehtävä korvaushakemus sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jossa vahingoittunut kiinteistö tai irtaimisto sijaitsee, taikka, jos on kysymys maatilalle tai sillä olevalle irtaimistolle sattuneesta vahingosta, sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jossa maatilan talouskeskus sijaitsee. Maaseutuvirasto antaa määräykset hakemuslomakkeesta, jolla korvausta haetaan sekä selvityksistä, jotka on liitettävä hakemukseen. (13.4.2007/433)

Hakemuksen käsittelemiseksi tarpeellisen tulvavahinkojen arvioinnin suorittaa 1 momentissa tarkoitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Tulvan poikkeuksellisuuden selvittämisessä ja vahinkojen arvioinnissa kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella on oikeus tarpeen mukaan saada asiantuntija-apua asianomaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja metsälautakunnalta sekä rakennuslautakunnalta ja muilta kunnan viranomaisilta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan säätää tulvavahinkojen tarkemmista arviointiperusteista. (22.12.2009/1463)

Alueellisille metsäkeskuksille voidaan maksaa niiden antamasta asiantuntija-avusta korvausta 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määrärahasta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettävin perustein. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee 2 momentissa tarkoitetut arvioinnit suoritettuaan toimittaa Maaseutuvirastolle hakemusten ja arviointipöytäkirjojen, hakemuksen liitteiden ja muiden tarvittavien asiakirjojen jäljennökset. (13.4.2007/433)

Korvauksen myöntämisestä päättää ja korvauksen maksaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen sen jälkeen, kun Maaseutuvirasto on yksittäistapauksittain todennut, että kysymyksessä on tässä laissa tarkoitettujen vahinkojen korvaaminen, ja Maaseutuvirasto on määrärahojen rajoissa osoittanut yksittäistapausten perusteella lasketut vahinkojen korvaamiseen tarvittavat varat kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen käytettäväksi. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään korvausprosentista, joka voi olla eriluonteisten vahinkojen ja kustannusten osalta erilainen.

Korvausta voidaan myöntää enintään 80 prosenttia arvioidusta vahingon ja 2 §:n 3 momentissa tarkoitettujen kustannusten määrästä.

Milloin vahingonkärsijällä on oikeus saada tai hän on saanut korvausta muulla perusteella, vähennetään muun korvauksen määrä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen määrästä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1983.