Laki puolustusvoimista (402 / 1974, muutoksineen)

Puolustusvoimat on hallinnollisesti ja sotilaallisesti järjestetty niin kuin tässä laissa säädetään.

Asevelvollisuuden suorittamisesta puolustusvoimissa on säädetty asevelvollisuuslaissa.

Puolustusvoimien tehtävänä on:

Puolustusvoimilla on sen mukaan kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa (781/1980) säädetään oikeus poliisin johdolla käyttää sotilaallisia voimakeinoja puolustusvoimien avustaessa poliisia terrorismirikoksen estämisessä tai keskeyttämisessä. (15.7.2005/524)

Puolustusvoimien aluehallintoviranomainen ja paikallisviranomainen voivat siinä määrin kuin sotilaalliset syyt tai ulkopuolisten suojaaminen vaaroilta vaativat kieltää asiattomilta puolustusvoimien käytössä olevalla alueella tai kohteessa liikkumisen tai rajoittaa sitä. Kiellon rikkomisesta tuomittavista rangaistusseuraamuksista säädetään rikoslaissa.

Puolustusvoimien käytössä tilapäisesti harjoituksen järjestämistä varten olevalla alueella, jota käytetään materiaalin säilytykseen, joukkojen ryhmitykseen tai jolla tapahtuva toiminta voi aiheuttaa vaaraa ulkopuolisille, 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen voi määrätä myös harjoituksen johtaja.

Hallinnollisesti puolustusvoimat on puolustusministeriön alainen.

Puolustusvoimien ylimmästä päällikkyydestä säädetään perustuslaissa. (25.2.2000/228)

Puolustusvoimat käsittää:

Puolustusvoimien rauhan ajan kokoonpanosta ja johtosuhteista määrää puolustusministeriö. Puolustusvoimain komentajan oikeudesta antaa puolustusvoimien rauhan ajan yksityiskohtaisia kokoonpanoja ja johtosuhteita koskevia määräyksiä puolustusministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti säädetään asetuksella.

Maan jakamisesta puolustusvoimien tehtäviä varten maanpuolustusalueisiin ja niiden alaisiin sotilaslääneihin säädetään asetuksella.

Puolustusvoimien välitön johto ja valvonta kuuluu puolustusvoimain komentajalle.

Puolustusvoimien johtoesikuntana ja ylempänä hallintoviranomaisena on pääesikunta.

Puolustusvoimien alue- ja paikallishallinnosta säädetään asetuksella.

Puolustusvoimien viroista säädetään asetuksella.

Aina määräajaksi täytettävään sotilasvirkaan nimitetyn uudelleen kouluttautumista tuetaan korvaamalla palvelussuhteen aikana puolustusvoimien ulkopuolella tapahtuvista opintovapaalain (273/1979) mukaisista opinnoista aiheutuvia kustannuksia. Jos koulutustukea ei ole maksettu, palvelussuhteen päätyttyä maksetaan vastaavan suuruinen palvelusaikakorvaus kertakorvauksena. Koulutustukea tai palvelusaikakorvausta maksetaan, jos palvelussuhde on kestänyt yhteensä vähintään kolme vuotta ja sen määrä on asianomaisen virkatyypin yleisen sotilaseläkemaksun sekä kyseiselle, aina määräajaksi täytettävälle sotilasviralle määrättävän eläkemaksun erotus, kuitenkin vähintään kaksitoista prosenttia veronalaisesta palkkauksesta. (1.6.2001/452)

Jos henkilö, jolle on maksettu koulutustukea tai palvelusaikakorvausta, nimitetään toistaiseksi puolustusvoimien muuhun sotilasvirkaan puolustusvoimien antaman tai kokonaan kustantaman koulutuksen perusteella vuoden kuluessa määräaikaisen palvelussuhteen päättymisestä, voidaan enintään puolet maksetuista etuuksista periä takaisin siten kuin valtion virkamieslain (750/1994) 60 ja 61 §:ssä säädetään. (1.6.2001/452)

Edellä 2 momentissa tarkoitettujen etuuksien kertymisestä ja maksamisesta sekä 3 momentissa tarkoitetusta takaisinperimisestä säädetään tarkemmin puolustusministeriön asetuksella. (1.6.2001/452)

Pääesikunta voi painavasta syystä ja virkamiehen suostumuksella päättää, että virkamies voi jatkaa palveluaan samassa virassa eroamisiän jälkeen määräajan, kuitenkin enintään siihen saakka kun virkamies täyttää 68 vuotta ja sotilasvirassa oleva virkamies enintään siihen saakka kun hän täyttää 55 vuotta.

Päätös virkamiehen oikeuttamisesta jatkamaan virassa on tehtävä ennen kuin virkamies on saavuttanut eroamisiän. Virkasuhde päättyy ilman irtisanomista, kun 1 momentissa tarkoitettu määräaika on kulunut loppuun.

Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista ja sotilaallisista nimitysasioista sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tasavallan presidentti päättää valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista, sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista.

Presidentti päättää sotilaskäskyasiana myös sotilasarvossa ylentämisestä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Presidentti voi ottaa päätettäväkseen puolustusvoimain komentajan tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian. Puolustusvoimain komentajan tulee antaa tietoja presidentille ja puolustusministerille sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista.

Puolustusvoimain komentaja ratkaisee muut kuin presidentin päätettävät sotilaskäskyasiat, jollei niitä ole säädetty tai määrätty muun sotilasesimiehen päätettäviksi. Sotilasesimies voi ottaa päätettäväkseen alaisensa ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian.

Puolustusvoimain komentajan ja alempien sotilasesimiesten välisestä toimivallan jaosta sotilaskäskyasioissa voidaan säätää tasavallan presidentin asetuksella.

Tasavallan presidentti tekee päätökset sotilaskäskyasioissa puolustusvoimain komentajan esittelystä. Päätökset varmentaa puolustusvoimain komentaja. Sotilaskäskyasiaa presidentille esiteltäessä puolustusministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta. Edellä 8 a §:n 1 momentissa tarkoitettua sotilaskäskyasiaa esiteltäessä tulee puolustusministerin kuitenkin olla läsnä, minkä lisäksi pääministeri voi olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.

Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää sotilaskäskyasian presidentin valtioneuvostossa ratkaistavaksi. Tällöin presidentti päättää asiasta puolustusministerin esittelystä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Sotilaskäskyasiaa presidentille valtioneuvostossa esiteltäessä puolustusvoimain komentajalla on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.

Tasavallan presidentti nimittää virkaan ja määrää tehtävään puolustusvoimain komentajan, pääesikunnan päällikön, kenraalin, amiraalin, puolustusvoimien pääinsinöörin, puolustusvoimien ylilääkärin ja kenttäpiispan. Presidentti tekee nimittämistä ja tehtävään määräämistä koskevan päätöksen valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Samassa järjestyksessä presidentti määrää puolustusvoimien upseerin tai erikoisupseerin sotilasasiamiehen, apulaissotilasasiamiehen ja sotilasedustajan tehtävään sekä näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään.

Presidentti päättää sotilaallisena nimitysasiana muun kuin 1 momentissa tarkoitetun upseerin nimittämisestä ja upseerin määräämisestä tasavallan presidentin adjutantin tehtävään. Presidentti tekee päätökset sotilaallisissa nimitysasioissa puolustusvoimain komentajan esittelystä. Päätökset varmentaa puolustusvoimain komentaja. Tällaista asiaa presidentille esiteltäessä puolustusministerillä on oikeus olla läsnä ja lausua käsityksensä asiasta.

Toimivallasta määrätä tehtävään muu kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu upseeri sekä nimittää ja määrätä tehtävään puolustusvoimien muu virkamies säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Sotilasasiamiehen, apulaissotilasasiamiehen ja sotilasedustajan tehtävään sekä näitä vastaavaan kansainväliseen tehtävään määrätylle ja näitä avustavalle henkilölle paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista taloudellisista etuuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista annetussa laissa (651/1993) säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön rinnastamisesta ulkoasiainhallinnon virkamieheen säädetään puolustusministeriön asetuksella.

Tasavallan presidentti ylentää sotilaskäskyasioiden päätöksentekojärjestyksessä vänrikin, aliluutnantin ja luutnantin sotilasarvoihin sekä niitä ylempiin upseerin sotilasarvoihin ja nimeltään niitä vastaaviin erikoisupseerin ja opistoupseerin sotilasarvoihin puolustusvoimain komentajan esittelystä. Päätöksenteko prikaatikenraalin, lippueamiraalin sekä niitä ylempiin upseerin tai vastaaviin erikoisupseerin sotilasarvoihin ylentämistä koskevassa asiassa sekä niitä vastaavan palvelusarvon antamista koskevassa asiassa tapahtuu kuitenkin puolustusministerin esittelystä.

Sotilas- ja palvelusarvoista sekä sotilasarvossa ylentämisen ja palvelusarvon antamisen perusteista samoin kuin toimivallasta ylentää muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin sotilasarvoihin ja antaa niitä vastaava palvelusarvo säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Puolustusvoimien virkamies on velvollinen siirtymään toiseen puolustusvoimien virkaan tai tehtävään, kun se on tarpeen tehtävien hoidon tai asianomaisen palveluksen asianmukaista järjestelyä varten.

Jos siirtäminen toiseen virkaan tai määrääminen toiseen tehtävään aiheuttaa virkamiehelle palveluspaikkakunnan muutoksen, asianomaiselle on annettava päätöksestä tieto vähintään kolme kuukautta aikaisemmin.

Virkaan siirtämistä tai tehtävään määräämistä koskevaan päätökseen, joka aiheuttaa virkamiehen palveluspaikkakunnan muuttumisen, saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Päätös tulee kuitenkin noudatettavaksi siitä tehdystä valituksesta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin päätä. Virkaan siirtämistä tai tehtävään määräämistä koskevaan päätökseen, joka ei aiheuta palveluspaikkakunnan muuttumista, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske osallistumista 2 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuun sotilaalliseen kriisinhallintaan ulkomailla. (31.3.2006/212)

Puolustusvoimien sotilaspuvuista ja virkapuvuista säädetään asetuksella. Tarkempia määräyksiä sanotuista puvuista voi antaa asianomainen ministeriö, taikka siten kuin ministeriö määrää, puolustusvoimain komentaja tai pääesikunta.

Puolustusvoimien varustamisesta ja ylläpitämisestä sekä sen eri osien sijoituspaikkakunnista määrätään hallintotoimin. Mainittuja asioita koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Sikäli kuin sotilaalliset näkökohdat sallivat, joukko-osastot on sijoitettava paikkakunnille, joissa väestöllä on sama kieli kuin joukko-osaston asevelvollisten äidinkieli tai joissa väestö on kaksikielinen.

Mitä muussa laissa tai asetuksessa on säädetty puolustuslaitoksesta, koskee vastaavasti puolustusvoimia.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Puolustusvoimien tunnuskuvasta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. (25.2.2000/228)

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1974. Sillä kumotaan 15 päivänä syyskuuta 1950 annetun asevelvollisuuslain (452/50) 52 §:n 2 momentti.