Laki päihtyneiden käsittelystä (461 / 1973, muutoksineen)

Henkilöä, joka on päihtymyksen vuoksi otettu kiinni poliisilain (872/2011) 2 luvun 2 §:n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa, on käsiteltävä ja hoidettava niin kuin tässä laissa säädetään. (22.7.2011/897)

Sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan poliisin säilytystilaan otetun päihtyneen kohteluun henkilön päihtymystila huomioon ottaen poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettua lakia (841/2006) . (29.9.2006/848)

Edellä 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka ei käyttäytymisellään aiheuta vaaraa muiden henkilöiden turvallisuudelle, on poliisin toimitettava päihtyneiden selviämisasemalle tai muuhun hoitopaikkaan, jollei päihtyneestä voida huolehtia muulla tavoin.

Väkivaltaisesti käyttäytyvä tai väkivaltaiseksi tiedetty päihtynyt sekä päihtynyt, jota ei muusta syystä voida toimittaa 1 momentissa tarkoitetulle selviämisasemalle tai hoitopaikkaan, on otettava poliisin säilytystilaan.

Jos päihtyneen terveydentila antaa siihen aihetta, hänet on viipymättä toimitettava sairaalahoitoon tai ryhdyttävä muuhun hänen tilansa vaatimaan toimenpiteeseen.

Päihtynyt voidaan ottaa säilöön, jos hänen pitämisensä säilössä on hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa sekä järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen huomioon ottaen tarpeen. Säilöönottamisesta selviämisasemalle ja muuhun hoitopaikkaan päättää sen toiminnasta vastuussa oleva henkilö ja ottamisesta poliisin säilytystilaan poliisimies.

Kiinni otetun on annettava poistua heti, kun kiinnioton tarve on lakannut, kuitenkin viimeistään 12 tunnin kuluttua kiinniottamisesta. (7.4.1995/502)

Henkilö, jota ei kello 20 mennessä ole päästetty säilöstä, voidaan 1 momentin säännösten estämättä pitää säilössä seuraavaan aamuun kuitenkin enintään kello 8 saakka, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä on erityistä aihetta.

3 momentti on kumottu L:lla 7.4.1995/502 .

Säilössäpitämisestä selviämisasemalla ja muussa hoitopaikassa päättää asianomainen sen toiminnasta vastaava henkilö ja poliisin säilytystilassa asianomainen poliisimies. (29.9.2006/848)

Säilössäpidon aikana on päihtynyttä mahdollisuuksien mukaan tarkkailtava. Hänelle on mahdollisuuksien mukaan annettava hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa edellyttämä hoito ja muu käsittely.

Päihtynyt on velvollinen alistumaan sellaiseen lääkinnälliseen tutkimukseen ja hoitoon, jota pidetään hänen päihtymysasteensa ja terveydentilansa vuoksi tarpeellisena.

Säilöönotetulle on annettava neuvoja ja ohjausta sekä tietoja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollon ja hoidon tarjoamista mahdollisuuksista sen mukaan kuin se hänen olosuhteittensa kannalta on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista.

Säilöönotetulta on säilössäpidon ajaksi otettava pois kaikki esineet, joilla hän saattaa vahingoittaa itseään tai muita, ja muukin omaisuus, jonka poisottaminen katsotaan tarpeelliseksi. Poisotettu omaisuus on säilytettävä huolellisesti ja annettava takaisin hänelle hänen säilöstä päästessään, jollei menettelystä sanotun omaisuuden suhteen ole erikseen toisin säädetty.

Mitä muualla laissa on säädetty päihtymyksen vuoksi tapahtuneen säilöönottamisen vaikutuksista sekä viranomaisten velvollisuuksista ja toimenpiteistä säilöönotettujen osalta, on vastaavasti sovellettava tämän lain mukaan tapahtuvaan säilössäpitoon.

Selviämisasemien perustamisesta ja ylläpidosta säädetään erikseen. Jo sitä ennen voidaan selviämisasemia kokeilutarkoituksessa perustaa ja ylläpitää valtion toimesta taikka avustaa niiden perustamista ja ylläpitoa valtion tulo- ja menoarvion rajoissa.

Selviämisasemina käytettävät tilat on alistettava Poliisihallituksen tarkastettaviksi ja hyväksyttäviksi. (26.6.2009/501)

Päihtymyksen vuoksi säilöönotettuja varten tarkoitetulle selviämisasemalle säilöönotettu on velvollinen saamastaan hoidosta suorittamaan asetuksella säädettävän maksun. Maksua määrättäessä on otettava huomioon hoidon aiheuttama kustannus ja siihen tarvittava työ. Jollei maksua ole suoritettu kuukauden kuluessa säilössäpidon päättymisestä, voidaan se periä asianomaiselta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu maksu on perittävä asianomaiselta kolmen vuoden kuluessa säilössäpidon päättymisestä uhalla, että oikeus maksun saamiseen on menetetty.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1973.