Laki asiakirjain kuolettamisesta (34-001 / 1901, muutoksineen)

Jos haltijalle taikka nimetylle miehelle tai hänen määräämälleen asetettu obligatio, vekseli tai muu sitoumus on kadonnut tai turmeltunut, tahi myös konnossementti, talletustodistus, warrantti, osakekirja, talonki, vakuutuskirja taikka muu sellainen asiakirja, johon jokin oikeus on yhdistetty tai jonka haltijalle sitoumus voidaan pätevästi täyttää, samalla tavoin on joutunut hukkaan; niin saatakoon sellainen asiakirja kuolettaa sen mukaan, kuin jäljempänä säädetään. Sama olkoon laki kiinnitetystä velkakirjasta, vaikkei se olisikaan juokseva sitoumus.

Pankkiseteliä ja muuta, näytettäessä maksettavaa, korotonta, haltijalle asetettua velkasitoumusta, niin myös korko- ja osinkokuponkia ei kuitenkaan voida kuolettaa. Jos kuponkiin nähden on muunlainen ehto tehty, noudatettakoon sitä.

Valtion liikkeeseen laskemaa obligatiota älköön kuoletettako, jos siitä on tehty ehto obligatiolainaa otettaessa. Tällainen ehto on, ollakseen voimassa myöhempää haltijaa vastaan, ilmaistava obligatiossa.

Tämän lain mukaan voidaan kuolettaa myös kadonnut tai tuhoutunut panttikirja. (12.4.1995/544)

Panttikirja voidaan kuolettaa kiinteistön omistajan hakemuksesta myös silloin, kun panttikirja on saatu aikaan sellaisella menettelyllä, ettei panttikirjalla voida perustaa sitovaa panttioikeutta kiinteistöön. (12.4.1995/544)

Asiakirjain kuolettamista saakoon vaatia viimeinen haltija tahi muu, jolla on oikeus asiakirjaan.

Hakemus asiakirjan kuolettamisesta on tehtävä sen paikkakunnan yleisessä alioikeudessa, missä sitoumus on täytettävä, tahi, ellei sellaista paikkaa ole asiakirjassa mainittu, siellä missä asiakirjalla velvoitettua on velasta haettava. Ellei näitä säännöksiä jossakin tapauksessa käy soveltaminen, käsitelköön hakijan asuinpaikan alioikeus asian.

Panttikirjan kuolettamista on haettava siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä kiinteistö sijaitsee. (12.4.1995/544)

Joka vaatii asiakirjan kuolettamista, antakoon oikeuteen oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta tahi sellaisen ilmoituksen sen sisällyksestä, että asiakirja sen johdolla voidaan varmasti tuntea; näyttäköön myös todennäköiseksi että hän on asianmukainen saamaan asiakirjan kuoletetuksi ja että asiakirja on kadonnut. Haettaessa talongin kuolettamista on näytettävä pääkirjakin, johon talonki kuuluu.

Tässä mainitun, saatavissa olevan ilmoituksen ja selvityksen olkoon sitoumuksenalainen velvollinen hakijalle antamaan, jos tämä edeltäkäsin maksaa kustannuksen.

Jos oikeus havaitsee että asiakirjan kuolettamista vastaan on laillinen este, hyljättäköön hakemus heti.

Ennenkuin päätös semmoisessa asiassa julistetaan, saattaa oikeus kuitenkin määrätä hakijan kutsumaan velvoitetun tai muun henkilön, jonka oikeus asiasta riippuu, kuulusteltavaksi, tahi myös esittämään selvityksen jostakin asianhaarasta, joka harkitaan tärkeäksi asian arvostelemiselle.

Tuomioistuimen on, kuuluttamalla siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 10 §:ssä säädetään, kutsuttava se, jonka hallussa asiakirja on, viimeistään määräpäivänä näyttämään asiakirja tuomioistuimelle ja ilmoittamaan vaatimuksensa siihen uhalla, että asiakirja muuten tuomioistuimen päätöksellä kuoletetaan.

Tuomioistuimen on julkaistava kuulutus kuoletettavasta asiakirjasta virallisessa lehdessä viimeistään kolme kuukautta ennen määräpäivää. Jos velvoite on asiakirjan mukaan suoritettava vuoden kuluessa hakemuksen tekemisestä, määräpäivä on vahvistettava myöhemmäksi kuin kolmen kuukauden päähän määrätystä eräpäivästä.

Edellä 6 §:ssä tarkoitetusta kuulutuksesta on viimeistään kuukautta ennen määräpäivää toimitettava tieto velvoitetulle ja sille, jonka hallinnassa asiakirjan tiedetään viimeksi olleen. Jos kuulutuksella etsitään kadonnutta vekseliä, on siitä erikseen ilmoitettava ainoastaan hyväksyjälle.

Jos oikeus on päättänyt haltija- tai orderipaperin kuulutuksella etsittäväksi, olkoon sillä myös valta hakijan pyynnöstä kieltää velvoitettua täyttämästä asiakirjan sisällystä ja myös antamasta siihen uutta talonkia tai kuponkia. Tällainen maksukielto älköön kuitenkaan olko esteenä aikaisemmin annetun kupongin lunastamiselle.

Maksukiellon antakoon hakija velvoitetulle tiedoksi sekä pankoon julkiseen kuulutukseen tahi, jos tämä jo on annettu, kuuluttakoon erityisesti niinkuin oikeus harkitsee tarpeelliseksi määrätä.

Ellei tiedoksipanoaikana tai ennen asian ottamista ratkaistavaksi asiakirjaa ole näytetty tahi muuta väitettä hakemusta vastaan esitetty, julistakoon oikeus asiakirjan kuoletetuksi.

Jos kuulutuksella etsitty asiakirja näytetään, antakoon oikeus, ennen asian raukeemista, hakijan saada siitä tiedon.

Jos asiakirjaa näyttämättä tehdään väite hakemusta vastaan, osottakoon oikeus, ellei havaita että väite ilmeisesti on hyljättävä, asianomistajia määräajan kuluessa, uhalla että asiakirja muuten kuoletetaan, asianmukaisessa oikeudessa erikseen riitelemään väitteestä, ja jättäköön siinä tapauksessa päätöksen antamisen hakemukseen toistaiseksi, kunnes riita on lopullisesti ratkaistu.

Jos hakija on jäänyt saapumispäivänä tulematta, lykätköön oikeus asian toiseen aikaan sekä määrätköön hänen silloin tulemaan saapuville uhalla että, jos sekin laiminlyödään, asia raukee ja maksukielto, joka ehkä on annettu, peruutetaan. Jos asia muusta syystä raukee, peruuttakoon oikeus niinikään annetun maksukiellon.

Maksukiellon peruuttamispäätös on oikeuden toimesta hakijan kustannuksella annettava velvoitetulle tiedoksi.

Jos oikeus asiakirjan kuolettamista koskevaa asiata käsitellessään totuuden selville saamiseksi harkitsee tarpeelliseksi, saakoon se, olipa hakemusta vastaan väitettä esitetty tahi ei, ryhtyä toimiin tarpeellisen selvityksen hankkimiseksi ja myös sallia hakijan [valalla] vahvistaa jonkun tekemänsä ilmoituksen.

Jos asiakirja on julistettu kuoletetuksi, on siitä, milloin oikeus harkitsee tarpeelliseksi, oikeuden toimesta kuulutettava virallisissa sanomalehdissä jonkun vuosineljänneksen ensimäisessä numerossa, ei kuitenkaan myöhäisemmän kuin sen neljänneksen, joka kuukausi sen jälkeen, kuin päätös on saanut lain voimaan, ensiksi alkaa, ja hakija maksakoon edeltäkäsin kustannuksen.

Ellei asianosainen tyydy päätökseen, joka sisältää asiakirjan kuolettamisen tai jolla hakemus asiakirjan kuolettamisesta on hyljätty, hakekoon siihen muutosta valittamalla.

Joka on aikaansaanut asiakirjan kuolettamisen, olkoon oikeutettu yhtä pätevästi, kuin jos olisi sen haltija, saattamaan voimaan sen oikeuden, josta asiakirja on annettu; hänellä olkoon myös valta, jos edeltäkäsin maksaa kustannuksen, vaatia uutta asiakirjaa annettavaksi kuoletetun sijaan sekä vaihtoa merkittäväksi siihen. Jos kiinnitetty velkakirja on kuoletettu, kirjoittakoon oikeus pyynnöstä todistuksen annetusta ja viimeksi uudistetusta kiinnityksestä uuteen asiakirjaan ja myös että se on voimassa alkuperäisenä kirjoituksena.

Panttikirjan kuolettamista koskevasta kuulutuksesta on 6 ja 8 §:ssä säädetyn lisäksi ilmoitettava lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin viimeksi merkitylle kiinteistön omistajalle ja panttikirjan haltijalle. Tuomioistuimen on ilmoitettava hakemuksesta ja tehdystä päätöksestä kirjaamisviranomaiselle, jonka on tehtävä tarpeelliset merkinnät rekisteriin.

Kun panttikirja on kuoletettu, kirjaamisviranomaisen on pyynnöstä annettava hakijalle uusi panttikirja kuoletetun sijaan ja tehtävä siitä merkintä rekisteriin. Jos panttikirja on kuoletettu 1 §:n 5 momentin nojalla, kirjaamisviranomainen merkitsee myös kiinnityksen kuoletetuksi.

Jos on tehty päätös hyväksytyn vekselin etsittäväksi kuuluttamisesta, on hyväksyjä velvollinen, maksuajan tultua, hakijalle maksamaan vekselin, jos tämä takaisinmaksamisesta asettaa hyväksyttävän pantin tai takuun, olemaan voimassa siksi kuin vekseli on kuoletettu tai hyväksyjän vastuunalaisuus siihen nähden muuten lakannut.

Jos oikeus on päättänyt kadonnutta talletustodistusta kuulutuksella etsittäväksi, ja hakija haluaa saada haltuunsa sitä vastaavan tavaran ennenkuin asia on ratkaistu, myönnettäköön se, jos hän talletusmakasiiniin tallettaa sen rahamäärän, josta tavara on vastaava warrantinhaltijalle, sekä asettaa pantin tai takauksen jonka laitos voi hyväksyä.

Sama olkoon laki sellaisen tavaran ulossaamisesta, josta on annettu konnossementti, jos se, joka on pyytänyt konnossementin kuolettamista, tavaran haltijalle asettaa hyväksyttävän pantin tai takauksen niistä vaatimuksista tavaraan, joita konnossementin haltijalla saattaa laillisesti olla.

Jos korko- tai osinkokuponki on hävinnyt tai turmeltunut, ja viimeinen haltija on siitä ilmoittanut kupongin antajalle siinä ajassa, jonka kuluessa kanne sen lunastamisesta olisi laillisesti voitu nostaa, olkoon hän, ellei kuponkia ole sen vanhentumisajan kuluessa toisen hyväksi lunastettu, oikeutettu yön ja vuoden kuluessa sen jälkeen antajalta perimään kupongin sisällyksen.

Jos sellainen valtion liikkeeseen laskema obligatio, jota ei voida kuolettaa, on hävinnyt tai turmeltunut, ja siitä on obligation lunastamisajan kuluessa ilmoitettu valtiovarainministeriölle, olkoon obligation perimisestä vastaavasti voimassa, mitä 1 momentissa on kupongista säädetty. Sama olkoon lakina sellaiselle obligatiolle langenneen palkinnon perimisestä, jos obligation häviämisestä tai turmeltumisesta on valtiovarainministeriölle ilmoitettu ennen sitä arvontaa, jossa palkinto on langennut.

Jos talletuspankin talletuksesta antama sellainen vastakirja tai muu todiste, jossa on nimenomainen ehto, ettei varoja saa nostaa palauttamatta todistusta tai tekemättä siihen maksumerkintää, on kadonnut, on vastakirjan tai todisteen omistajan annettava katoamisesta tieto pankille ja samalla ilmoitettava, milloin ja miten katoaminen on tapahtunut. Pankin on kuulutettava vastakirjan tai todisteen katoamisesta ilmoituksella, joka on asiakirjan omistajan kustannuksella julkaistava kerran virallisessa lehdessä. Jollei vastakirjaa tai todistetta ole löydetty kuuden kuukauden kuluessa kuuluttamisesta, vastakirjan tai todisteen omistaja on oikeutettu tiliehtojen mukaisesti perimään saatavansa, eikä entinen vastakirja tai todiste anna puhevaltaa pankkia vastaan sen jälkeen, kun varat on maksettu.

Tällä lailla kumotaan [29 p:nä Maaliskuuta 1858 annetun vekselisäännön 68 ja 69 §] sekä 30 p:nä Syyskuuta 1892 yleisistä talletusmakasiineista, joilla on oikeus antaa warrantteja, annetun asetuksen 31 §.

Jos jonkunlaisten asiakirjain kuolettamisesta on tätä ennen annettu pätevä määräys ja ellei se ole tullut kumotuksi niinkuin 1 momentissa sanotaan, olkoon se määräys edelleenkin noudatettavana.